On
suunnaton haaste ottaa harppaus ajassa taaksepäin ja yrittää edes jollakin
lailla ymmärtää sitä elämää ja niitä vaikuttimia, joita ihmisillä muinoin on
ollut. Tämän suhteen kirjailija tietenkin on poikkeuksellisessa asemassa, sillä
hän voi taiteen ja ilmaisunvapauden nimissä ottaa itselleen vapauksia, joita
historiankirjoittaja ei voi. Muutamia mutkia tässä on tullut oikaistuksi, joten
lienee parasta mainita niistä tässä ne räikeimmät.
Oksitania alueena on todellakin ollut olemassa, mutta se
ei ollut yhtenäinen kokonaisuus, jota olisi hallinnut erillinen kuningas tai
muu vastaava henkilö, vaan se koostui erillisistä alueista ja kaupungeista. Sen
sai nimensä alueella käytetyn kielen mukaan, oksitaanin, josta mm. provensaali
on vain yksi murre. Sen sijaan mitään Togesin linnoitusta ei ole ollut, eikä
ainakaan sellaisessa muodossa kuin millaiseksi sen kehitin.
Kataarit ja heidän eriskummallinen ”enkeliuskontonsa” on
myöskin historiallinen tosiasia, mutta he eivät itse kutsuneet itseään
”täydellisiksi” vaan kristityiksi. Selkeyden vuoksi päädyin itse käyttämään
kirjassa nimitystä täydellinen erotukseksi kristillisyydestä ja nimenomaan sinä
aikana vallitsevasta katolilaisuudesta. Kataarit valitsin ylipäätään siksi,
että uskontona se oli huomattavasti vapaamielisempi ellei ollut
consolamentum-kasteen läpikäynyt vaan oli aivan ”tavallinen” uskovainen.
Ylipäätään koko alueena Oksitania oli juuri tuolloin hyvinkin suvaitsevainen ja
siellä mm. juutalaisille annettiin oikeuksia, jotka muualla Ranskassa olivat
laissa kiellettyjä.
En tiedä kuinka helppoa nykyranskaa opiskelleen olisi
ymmärtää muinaisranskaa, ei varmaankaan kovin hyvin, mutta oli jokseenkin
helpompaa antaa päähenkilön solahtaa mahdollisimman vaivattomasti kieleen
sisälle. Hän oli myös muutenkin kielellisesti äärettömän lahjakas, sillä kukapa
meistä ymmärtäisi tavallisella kouluruotsilla islantia? En minä ainakaan. Islannissa
muinainen skandinavian yhteiskieli on nimittäin säilynyt kaikkein muuttumattomimpana, joten sen kuuloista kieltä puhuivat kirjan Jon Viikinki ja hänen norjalaisensa ja tätä meidän kielellinen neromme sitten ymmärsi kuin vettä vaan.
.
Uskon, että kirjasta varmasti löytyy yksi jos toinenkin
historiallinen epäjohdonmukaisuus, mutta toivon mukaan ne eivät ole liikaa
häirinneet teidän lukunautintoanne.
