Osa 11

                      Ramons de Minerba istui omassa huoneessaan takan edessä ja nojautui taaksepäin. Hänen ottotyttärensä Catherine riisui isänsä kenkiä ja sukkia. Neito valmistautui pesemään hänen jalkansa. Ramons, Blanche ja Catherine olivat kuluneen vuoden aikana muodostaneet omat pienet rutiininsa, ja tämä oli yksi niistä. Joka ilta ruokailun jälkeen he vetäytyivät ritarin huoneeseen. Blanche saattoi toisinaan lukea heille, toisinaan he vain keskustelivat. Sinä aikana Catherine pesi ritarin jalat, kampasi tämän hiukset ja siisti leuan. Ramons antautui nauttimaan tästä kaikesta täysin siemauksin. Hänen elämässään ei ollut kovinkaan paljon ylellisyyksiä eikä se haitannut häntä vähääkään. Päin vastoin, elämän kuuluikin olla kituliasta. Jatkuva kärsimys korotti ihmisen ruumiin tämän kaiken maallisen yläpuolelle.

Ramons katseli, kuinka neito kääri itse kutomiaan villasukkia hänen jaloistaan. Catherine oli tehnyt niihin erikoista neulosta olevat varret ja ne pysyivät ylhäällä ilman sitomista. Blanche oli kertonut, että neito oli antanut tarkat ohjeet teettää viisi kappaletta tietyn kokoisia ja paksuisia puikkoja ja neulonut sitten hyvin erikoisella tekniikalla sukat. Näissä sukissa oli myös toisenlainen hämmästyksen aihe. Niissä oli kantapäät. Yleensä neulotut sukat olivat vain suora putki, mutta Catherine oli osannut valmistaa omiin neuloksiinsa kerrassaan mainiosti istuvat kolot. Ramons oli ensin suhtautunut niihin varsin epäröiden, mutta todettuaan ne mukaviksi mies ei enää suostunut vaihtamaan vanhanmallisiin. Catherine oli tämän johdosta saanut opettaa kantapäiden teon muillekin naisille.

Catherine Paloma. Ramons ei ollut joutunut vielä kertaakaan katumaan sitä, että oli antanut naiselle oman nimensä suojan. Kukaan vain ei suostunut kutsumaan naista Catherine de Minerbaksi. He käyttivät naisesta säännönmukaisesti nimeä kyyhkynen. Ensi alkuun Ramons oli pitänyt tarinaa naurettavana. Mitä pidempään hän oli sitä tuuminut, sitä paremmin se oli kuitenkin alkanut istua hänen maailmankuvaansa. Nykyään Ramons jo piti tarinaa totena. Tietenkin Catherine oli alunperin ollut kyyhkynen. Lintu oli ollut enkeli, joka oli ottanut kyyhkysen hahmon lentäessään katselemaan maailmaa. Paholainen oli kuitenkin kurottanut pahat ajatuksensa enkeliä kohti ja vanginnut sen naisen ruumiin sisälle. Sehän oli jo selvää senkin perusteella, miten Catherine käyttäytyi. Ramons oli antanut Peiresin seurata neitoa. Palvelija oli kertonut tämän käyttäytyvän ehdottoman siveellisesti ja torjuvan kaikki lähentelyt. Sen lisäksi Catherine jaksoi välittää vähäisistä palvelijoistakin. Nämä kutsuivatkin neitoa Saint Catherineksi, ja se kuulosti aina vain paremmalta Ramonsin korvissa. Hänhän oli lopultakin ollut se suuri näkijä, joka oli ymmärtänyt neidon sisimmän ja ottanut tämän jalomielisesti suojiinsa. Tietenkin ritari oli itse niin vaatimaton, ettei hän olisi koskaan ottanut julkisesti kunniaa kyseisestä asiasta.

Sitten olivat tulleet pohjanmiehet. Näiden tulo pisti Ramonsin hienosti järjestellyt ajatukset sekaisin, sillä ne palauttivat mieleen sen mistä neito oli kotoisin. Ja Feris, se vähäjärkinen olento, oli laittanut Catherinen esittämään niitä pakanalaulujaan kaiken linnanväen edessä! Ramons oli ollut niin syvästi järkyttynyt, että hän oli halunnut edellisenä iltana vetäytyä huoneeseensa ilman päivittäisiä rituaaleja. Nytkin hän huomasi oikein kiihtyvänsä ajatellessaan edellistä iltaa. Catherine katsoi Ramonsiin huolestuneena ja ritari pakottautui rauhoittumaan. Hän nyökkäsi hymyillen neidolle ja tämä kumartui jatkamaan jalkojen öljyämistä.

Aika ajoin Ramonsia kyllä häiritsi se, että Catherine ei ihan tarkasti ottaen osannut käyttäytyä. Neito ei ollut kovin nöyrän oloinen, vaikka puhuttelikin aina kaikkia kunnioittavasti. Sen lisäksi heillä kahdella oli tiettyjä eriäviä näkemyksiä asioista, mikä sekin oli varsin häiritsevää. Ramons ei ollut ihan varma siitä, että naisten ylipäätään piti muodostaa mielipiteitä. Jos naisilla oli mielipiteitä, niin oliko täysin kohtuutonta odottaa niiden olevan järkeviä? Siinä vastaus tietysti olikin! Ramons kiihtyi vastauksen oivallettuaan niin, että oli alkoi lähes täristä. Koska nainen oli varustettu vähäisemmällä järjellä, tämän mielipiteiden ei voinut olettaa olevan loppuun asti harkittuja jos ne oli saatu muodostaa ilman miehen rautaista ohjausta. Ramons oli varsin tyytyväinen löydettyään ongelmaan ratkaisun. Tietenkin Catherine oli vain harhaan ajautunut nainen ajatuksineen. Tämä tulisi ohjata oikealle polulle mitä pikimmin.

Catherine oli kuitenkin esittänyt yhden ajatuksen, joka tuotti Ramonsin mielestä kunniaa neidon siveydelle. Oli totta, että kylvettäessä naisten vaatteet kastuivat ja niistä tuli lähes läpinäkyviä. Ramons ei tietenkään voinut vallitsevia tapoja muuttaa, mutta jotenkin häntä helpotti ajatus, että neito ei kokenut mielihyvää esiintyessään miesten edessä lähes alastomana. Ramons oli äärettömän pahoillaan siitä ettei hän voinut vapauttaa Catherinea tästä velvollisuudesta. Elämään sisältyi kuitenkin tietty määrä kärsimystä. Kun neito suostui ottamaan kärsimyksen velvollisuuden vastaan, hän kuoletti omaa maallista ruumistaan ja hänen enkelin sielunsa nousi lähemmäs pintaa. Ramons oli sanonutkin tämän Catherinelle. Neito oli nöyrästi kumartanut päänsä hänen edessään, mutta jotenkin ritarista häiritsevästi tuntui, ettei nainen ollut kuitenkaan täysin hyväksynyt hänen näkemystään.

Catherine oli siirtynyt kampaamaan isänsä hiuksia. Voi kyllä, tämän ylellisyyden hän itselleen salli. Hänen huoneensa oli yhtä askeettinen kuin Ramonsin muukin elämä. Hän nukkui täällä vain Peires seuranaan. Heillä molemmilla oli omat laverit, joiden päälle oli laitettu vain ohut patja. Edes talvisin kumpikaan heistä ei käyttänyt kuin ohutta huopaa. Useimmat täydelliset vetäytyivät lähes kokonaan maailmasta ja asettuivat asumaan kallioluoliin. Ramons oli ollut omalla kohdallaan sitä mieltä, että hän palveli parhaiten uskovien yhteisöä olemalla sen keskellä ja näyttämällä esimerkkiä omalla elämällään. Sen vuoksi häntä kunnioitettiinkin niin suuresti. Kaiken lisäksi Ramons suostui tänä yltäkylläisyyden aikana paastoamaan suurimman osan vuodesta, mikä oli tavallisten ihmisten mielestä aivan käsittämätöntä. Ramons oli pidättäytynyt myös yhteydestä naiseen jo useiden vuosien ajan, toisin kuin katoliset munkit ja papit. Miten ne kehtasivatkin arvostella täydellisten elämää kun elivät itse toisin kuin opettivat? Hän huomasi taas kerran ajautuneensa miettimään niitä asioita, jotka kiihdyttäisivät hänet vihaiseksi. Ramons hengitti vähän aikaa raskaasti ja työnsi inhottavat ajatukset päättäväisesti syrjään. Eilinen ilta oli jo mennyt pilalle, hän ei halunnut pilata tätäkin. Niinpä hän pyysi:

-Sisar, lue meille.

                      Katariina polvistui linnan kappelissa. Ramons de Minerba piti kataareille ominaista hartaushetkeä. Sinä aikana Katariina saattoi ajatella täysin omiaan, sillä kaikesta huolimatta hän ei ollut oppinut vielä kovin hyvin oksitaania. Hän oli hieman liioitellut sanoessaan Jon Viikingille, ettei ollut ymmärtänyt sanaakaan. Ihmisen täytyi olla melkoinen tyhjäpää jos ei vuodessa oppinut sanaakaan siitä kielestä jonka keskellä eli. Siitä hänen ajatuksensa siirtyivätkin luontevasti mieheen.

Katariinaa oli naurattanut miehen nimi, Jon Viikinki. Se oli jotenkin niin.. Katariina haki sanaa, mutta ei heti löytänyt sitä. Korni. Pään sisällä hänen ajatuksensa kulkivat sekaisin suomeksi ja ranskaksi. Hän oli nopeasti oppinut näitä vanhakantaisia ilmauksia. Onneksi suurin osa tästä väestä suostui puhumaan hänen kanssaan ranskaa. Kaikissa tilaisuuksissa tietenkin käytettiin oksitaania ja sitä he puhuivat myös keskenään. Nyt Katariina kuitenkin huomasi ajattelevansa suomeksi, kun hän mietti miestä. Jon oli siistiydyttyään tuoksunut huomattavasti paremmalta kuin saapuessaan. Tietenkin tästä lehahteli miehinen hiki, mutta täällä haisivat hielle kaikki. Siihen oli vain täytynyt oppia.

Miehen hiukset hohtivat auringossa ja Katariina yhdisti hänen ruskettuneen ihonsa terveelliseen ulkoilmaelämään. Kuinka hän itse kaipasikaan pitkiä kävelyretkiä luonnossa ja hikistä kuntosalitreeniä! Täällä Katariinan lihakset uhkasivat surkastua ja hän pyrki siksi käyttämään mahdollisimman paljon aikaansa kävellen, vaikka se tiesikin antautumista vaaroihin. Tosin se oli kyllä todettava, että oman linnan ritarit eivät enää pyrkineet puristelemaan Katariinaa seinää vasten ja kourimaan häntä hameen läpi. Siinä Marie oli ollut oikeassa, että nämä olivat lopulta jättäneet hänet rauhaan. Linnassa vain oli harmillisen usein kiertäviä ritareita. Katariina ei oikein ollut päässyt käsitykseen siitä mitä miehet Togesista hakivat, sillä hänen aikanaan täällä ei oltu kertaakaan järjestetty turnajaisia. Nyt oli kuitenkin ollut puhetta siitä, että niitä puuhattiin. Sitä ennen pitäisi vain saada Ugos kiinni ja hengiltä. Norjalaiset vaikuttivat innokkailta osallistumaan molempiin. Katariina kärsi ajatellessaan miesten, ja naistenkin, lapsellisuutta.

Hänen ajatuksensa tuntuivat hyppelevän asiasta toiseen. Se oli hieman ärsyttävää. Katariina vilkaisi vaivihkaa vieressään polvistuvaa Elianoria ja hätkähti. Ferisin vaimo tuijotti liian kiinteästi miesten joukkoon, eikä tämän kohteena suinkaan ollut oma mies. Elianorin katseessa oli nälkää ja se kohdistui punatukkaiseen jättiläiseen, Haraldiin.

-Domina, varo,

Katariina sanoi niin hiljaa, että kukaan muu ei sitä voinut kuulla. Hän oli oppinut kohdistamaan hiljaisen puheensa ja katselemaan ympärilleen niin ettei sitä nähnyt. Elianor laski välittömästi katseensa. Katariina ei koskaan puhutellut Elianoria dominaksi heidän ollessaan kahden. Heidän välilleen oli kehittynyt lämmin ystävyys, kun nuori neito oli turvautunut Katariinaan Galianan kuoltua, aivan kuten Isabellakin. Sinä päivänä, jona Feris oli ottanut Elianorin vaimokseen, tämä oli nyyhkyttänyt Katariinan käsivarsilla. Hän oli lohduttanut nuorta tyttöä ja yrittänyt puhua tälle rohkaisevia sanoja. Katariina oli joutunut repimään sanat ulos väkisin, sillä hän ei voinut millään tavoin ymmärtää tai hyväksyä aikuisen miehen avioitumista lapsen kanssa.

Feris de Toges oli mustahiuksinen, komea mies, eikä käytökseltäänkään pahapäinen. Katariina oli kuullut paljon tarinoita miesten pahoinpitelemistä vaimoista. Siinä tosin suomalaiset eivät olleet muuttuneet vuosisatojenkaan aikana. Miehet käyttäytyivät edelleenkin keskiaikaisesti ja hakkasivat vaimojaan, Katariina pyhähti mielessään. Onneksi Venäjä tunnettiin vielä suurempana väkivallan ja sovinismin kehtona, joten hän saattoi vähän lohduttautua edes sillä. Vaikka ei siitä tietenkään mitään todellista lohtua ollut.

Ratkaisevin ero keskiajan ja myöhemmän ajan perheväkivallassa oli se, että täällä pahoinpidelty nainen ei saanut tukea keneltäkään, ei edes omalta suvultaan. Väkivalta piti vain kestää ja yleensä se vielä luettiin naisen itsensä syyksi. Siinä oli yksi naula lisää Katariinan päätösten arkkuun avioliittoa vastaan tässä ajassa.

Häät itsessään olivat olleet kolmipäiväinen ryyppyjuhla. Se aika oli koetellut tavattomasti Katariinan hermoja. Oli kuitenkin ollut hyvin mielenkiintoista seurata miten varsinaiset häät etenivät. Ne oli aloitettu morsiamen ja sulhasen kylvetyksillä, erikseen. Sen jälkeen Elianor oli voideltu kauttaaltaan tuoksuvilla öljyillä ja neidon hiukset oli letitetty upealle kampaukselle suunnattoman huolellisesti. Elianorin vaate oli ollut väriltään syvän viininpunainen ja kangas oli kirjottu kultaisin langoin. Neidon pään ympärille oli kiedottu sinisestä nauhasta vanne, sillä sen sanottiin kuvaavan puhtautta.

Varsinainen seremonia oli vietetty linnan salissa. Ritari Ramons de Minerba oli täydellisen oikeuksillaan siunannut parin ja juhlallisesti oli kirjoitettu paperille mitä kumpikin liittoon toi. Sen jälkeen oli aloitettu varsinainen juhliminen syömisen merkeissä ja aloituksena tälle riemujuhlalle oli leivän murtaminen morsiamen pään päällä hedelmällisyyden tuomiseksi.

Katariina oli ajatellut sarkastisesti, että tarjolla oli ollut enemmän tavaraa kuin karjalaisessa pitopöydässä. Suurin osa ruuasta oli kuitenkin sellaista, ettei hän kyennyt parhaimmalla tahdollaankaan sitä laittamaan suuhunsa. Parhaiten Katariinalle maistuivat salaatit, silloin kun niitä oli tarjolla. Ne oli yleensä valmistettu kohtuullisen tuoreista aineksista.

Ruokailu vei koko päivän kaikkine asiaankuuluvine esityksineen. Niistä pitivät huolen jonglöörit, tanssijat ja trubaduurit. Jossain vaiheessa oli tuoreen avioparin eteen kasattu vieraiden tuomia kakkuja päällekäin ja sitten pari laitettiin suutelemaan näiden kakkujen ylitse toisiaan. Tarkoituksena oli olla kaatamatta tornia. Avioparin poistuttua viettämään yhteistä yötä, sulhasen ollessa tukevasti humalassa, se oli myös ikään kuin merkki naisille poistua, sillä meno muuttuisi niin riehakkaaksi, että siitä olisi todellista vaaraa heidän kunnialleen.

Niin Elianor oli poistunut rouvashuoneen suuresta vuoteesta ja jättänyt jälkeensä tyhjän tilan. Pieni Agnes oli kuollut muutama päivä sen jälkeen nukkuessaan ja se oli nostattanut melkoisen hälinän. Blanche oli hoitanut neito-paran säällisesti arkkuun ja siinä Agnes oli odottanut perheensä saapumista. Tämä oli tiennyt linnaan lisää paastopäiviä. Katariinalla tosin ei ollut mitään niitä päiviä vastaan. Hän oli ehkä noin parin kuukauden päästä saapumisestaan kävellyt lapsi sylissään linnan keittiöön. Se oli ollut ehdottomasti virhe. Katariina oli ollut utelias näkemään missä ruoka valmistetaan ja miten. Järkytyksekseen hän oli löytänyt homeisia juustoja ja haisevia lihoja. Niistä vain silpaistiin veitsellä pahimmat päältä ja pistettiin tarjolle. Muutenkin koko keittiö näytti niin epähygieeniseltä paikalta, että sieltä kaikki taudit varmaan olivat enemmän tai vähemmän lähtöisin. Katariina oli juossut tukka putkella ja Erik sylissään halki linnan käytävien, vaikka tiesikin sen olevan äärimmäisen paheksuttavaa. Hän ei ollut kuitenkaan aikonut oksentaa kaikkien nähden. Lapsi oli lentänyt imettäjän käsivarsille Katariinan rynnätessä astian ylle. Sen jälkeen hän ei ollut vähään aikaan kyennyt syömään muuta kuin ehdottomasti tuoretta leipää ja juomaan sen kanssa vettä. Katariina arveli ritari Ramonsin olleen tähän oikein tyytyväinen.

Kun sitten alettiin puhua kiinteästä ruuasta Erikille, Katariina pakottautui uskaltautumaan uudestaan keittiöön ja teki siellä harvinaisen selväksi, että lapsen ruuan tuli olla valmistettu taatusti tuoreista aineksista eikä liha tai kala saanut olla puoliksi mädäntynyttä. Sen lisäksi astioiden, joissa lapsen ruoka valmistettiin, tuli olla ehdottomasti pestyjä ennen ja jälkeen ruuanlaiton. Blanche oli pudistellut tälle päätään, mutta kohauttanut sitten harteitaan ja valtuuttanut yhden ihmisen valmistamaan ruuat Erikille. Katariina ei enää yhtään ihmetellyt, että lapsia kuoli kuin kärpäsiä.

                      Hartaushetken päätyttyä kaikki kokoontuivat linnan saliin. Norjalaiset alkaisivat kaupata tuomiaan tavaroita. Katariina katseli salia kuin uusin silmin. Domina Blanche oli laitattanut viime syksynä lattian kokonaan laatoista, joten maalattia oli poistunut. Laatat olivat kaunista, harmaata kiveä ja hiottu sileiksi. Ne lakaistiin ja pestiin joka päivä illallisen jälkeen ja siivottiin niistä ruuanjätteistä, mitä eläimet eivät olleet ehtineet tai jaksaneet syödä. Se oli kanssa yksi sellainen tapa, jolle Katariina oli itsekseen kohotellut kulmiaan. Viskellä nyt ruuanjätteet ja luut pitkin poikin lattioita.

Toisin kuin Katariina oli luullut, takka oli yllättävän hyvä lämmöntuottaja. Se tuntui varaavan koko suuren kivimassan takana olevine seinineen lämmöllä, jota se sitten luovutti pitkin yötä ja vielä aamullakin salissa oli kohtuullisen lämmintä. Salin lisäksi lämpeni takan takana oleva huone, jossa nukkuivat kunnioitetummat ritarit ja vieraat sekä rouvashuone, joka oli salin yläpuolella.

Muitakin uudistuksia oli. Domina Blanche oli haetuttanut jostakin varastoistaan suuren kirjotun seinävaatteen, joka koristi nyttemmin salin yhtä seinää. Siinä oli kuvattuna urheita ritareita ja kauniita, pitkähiuksisia neitoja, oli kaksintaistelua ja haukkametsästystä sekä siveellisesti hahmoteltua rakkautta. Kudonnaisen punaisella pohjalla hehkuivat kirkkaat värit ja se kiinnitti väkisinkin katsojan huomion. Tämän lisäksi domina oli laitattanut isännän tuolin takana olevalle naisten penkille ylellisen näköiset tyynyt, joiden päällä oli pehmeämpi istua. Muuten salin “koristelu” oli entisellään, eli se käsitti lähinnä aseiden ja kilpien kokoelman seinillä. Jotenkin Katariina jäi kaipaamaan hirvenpäitä ja täytettyjä lintuja...

Norjalaiset olivat asettuneet seisomaan keskilattialle, jonne oviseinän ylhäällä olevista pienistä ikkunoista auringon valo siilautui mosaiikkilasien läpi. Miehet kaivoivat esille kankaita, mausteita, lasiesineitä, koruja, säilöttyjä hedelmiä ja erilaisia makeisia, tai sellaisiksi niitä kutsuttiin. Katariinan mielestä ne olivat kuitenkin epämääräisen näköisiä palleroita eivätkä maistuneet järin hyviltä. Hän jätti oikein mielellään oman osuutensa Marielle, joka taas arvosti näitä herkkuja aivan tavattomasti.

Domina Blanche viittasi Katariinalle.

-Tulkaa mukaan. Saatte katsella.

Ei Katariinalla olisi ollutkaan mitään millä ostaa, paitsi joitakin koruja. Silti hän oli hyvin utelias näkemään kaiken lähempää. Katariina tunsi Jon Viikingin katseen itsessään astuessaan pöytien ääreen. Hän saattoi haistaa normaalien hajujen keskeltä villan hennon tuoksun, muiden kankaiden hajut, erilaiset mausteet ja hyvin voimakkaan ja raskaan kukkatuoksun, kun eräs voidepurkki avattiin. Domina Elianor osoitti sitä heti ja se siirrettiin sivuun häntä varten. Katariinan mielestä se ei kyllä ollut ihan nuoren naisen tuoksu ja hän itse olisi tainnut saada siitä päänsärkyä.

Kankaiden joukossa oli pellavan ja villan lisäksi silkkiä, samettia ja puuvillaa. Katariina nautti haistellessaan käyttämättömiä kankaita, joiden ominaistuoksuja eivät olleet vielä hiki tai lika syövyttäneet. Katariina ei edes tajunnut nostaneensa yhden kangaspakan nenän eteensä, kun hänen silmänsä sattuivat osumaan Jon Viikingin huvittuneina tuikkiviin silmiin. Harmikseen Katariina tunsi poskilleen nousevan kevyen punan.

-Ne tuoksuvat hyviltä,

hän sanoi ja laski silmänsä.

-Kankaatko? Ettekö pidä enemmän tuoksuvista voiteista ja öljyistä,

Jon kysyi ja Katariina kuuli jälleen naurun miehen äänessä.

-Minusta puhdas kangas, metsä tai meri tuoksuvat paremmille,

Katariina tokaisi kevyesti.

-Te pidätte merestä?

-En varmaankaan niin paljon kuin te,

Katariina vastasi ja siirtyi Blanchen perässä eteenpäin. Koko ajan Katariina huomasi uusia tuotteita, joita ei ollut ensin havainnut. Nämä miehet taisivat olla oikein suurkauppiaita, hän tuumi. Tosin sillä väkimäärällä oli varmaan oltavakin ja kaikki tietenkin halusivat myös rikastua. Katariina huomasi miehen seuranneen häntä.

-Eikö teitä koskaan ryöstetä,

hän äkkiä kysäisi tältä. Mies räpäytti silmiään. Yllätinpäs, Katariina ajatteli riemuissaan.

-Useimmiten sotaisalta ja voimakkaalta näyttävän kauppajoukon kimppuun ei käydä, mutta toki se riski on aina olemassa ja silloin tällöin meidänkin on täytynyt taistella tavaroidemme edestä. Meidän riskejämme vähentää suunnattoman paljon se, että tuomme tavaran ensin tänne, jossa siitä ostetaan joskus jopa puolet ja sen jälkeen jäljellä oleva kauppatavara kuljetetaan Montpellieriin, jossa meillä on myyntilupa. Lähialueiden rikkaat saapuvat kaupunkiin varta vasten ostamaan tavaroitamme.

Jon rehenteli suorastaan lapsenomaisesti ja se huvitti Katariinaa. Hän kuitenkin varoi loukkaamasta toista ja piti hymynsä visusti kurissa. Sen sijaan Katariina taivutti päätään arvokkaasti kiitoksena ja alkoi seurata mitä Blanche valitsi. Domina osoitteli erilaisia kangaspakkoja, jotka siirtyivät aina sitä mukaa sivuun, kun ne oli valittu. Blanche haisteli mausteita ja mutisi miehille hiljaa mitä halusi ja kuinka paljon. Sen jälkeen siirryttiin makeisten ja säilykkeiden pariin, joita domina otti muutamia erilaisia purkkeja, ei kuitenkaan kovin paljon. Kaiken kaikkiaan domina Blanche näytti valitsevan tavaransa niiden tarpeellisuuden perusteella. Katariina pyöräytti sisäisesti silmiään naisen valitessa joitain ehostuspurkkeja, mutta hyväksyi tuoksuöljyt ja –voiteet, sillä deodoranttien puutteessa niistä oli jotakin hyötyä. Korut domina ohitti nopeasti. Sen sijaan tämä jäi tutkailemaan erilaisia lasiesineitä, joita tosin ei ollut kovin paljon. Hän valitsi pari kauniin väristä kannua ja neljä lasista pikaria. Katariina mietti, että ne saattoivat olla omana aikanaan varsinainen taidonnäyte. Lasi oli paksua ja näihin esineisiin oli upotettu erilaisia värillisiä kiviä kuvioiksi. Eivät ne varsinaisesti rumat olleet, mutta ei Katariina olisi niitä mennyt kauniiksikaan väittämään. Hän oli varsin tyytyväinen, kun domina Blanche vihdoin antoi ymmärtää olevansa tavaransa valinnut. Katariinan suunnitelmissa oli tärkeä keskustelu Elianorin kanssa.

                      Katariina ja Elianor kulkivat ulos kohti linnan muureja kahdestaan. Elianor oli ilmaissut haluavansa hetken Katariinan seurassa. Tänään oli jo niin lämmin, että viittoja ei tarvittu.

-Minä olen rakastunut,

Elianor kuiskasi kiihkeästi Katariinalle.

-Rakastunut? Entä Feris,

Katariina toppuutteli. Elianor tuhahti hänelle.

-Mitä tekemistä rakkaudella on aviomiehen kanssa? Jos puolisot rakastavat toisiaan se tietää vain suunnattomia ongelmia. Rakkaus on puhdas asia eikä se voi toteutua täydellisenä puolisoiden välillä,

Elianor selitti kuin tyhmälle. Katariina pyöräytti silmiään, mikä sai Elianorin nauramaan.

-Rakas Elianor, kun minä en nyt ymmärrä niin selitähän minulle miksi aviopuolisot eivät saa eivätkä voi rakastaa toisiaan,

Katariina pyysi, vaikka ei ollut täysin varma siitä, että todella halusi kuulla vastauksen.

-Istuhan alas Catherine niin minä kerron. Kas noin. Minun ja Ferisin välillä solmittu liitto on poliittinen. Minä en nyt ala selittämään sinulle sen perusteita paremmin, sillä saan itsekin niistä päänsärkyä.

Katariina tiesi tämän olevan vain tapa kiertää se tosiasia, että Elianor ei todellisuudessa ymmärtänyt niitä poliittisia syitä, joiden vuoksi liitto oli solmittu. Hän piti kuitenkin suunsa kiinni eikä paljastanut millään tavoin ajatuksiaan. Elianor jatkoi:

-Meidän liittomme perustuu velvollisuuteen. Jos siihen sekoitetaan rakkaus ja tunteet, koko liiton perusta saattaa vaarantua.

Se kuulosti niin järjettömältä, että Katariina oli purskahtaa nauruun.

-No entäs sitten se rakkaus? Minä en nyt oikein ymmärrä tätä puhtaus-juttua,

Katariina kysyi purren poskensa sisäpuolta.

-Sinä olet ollut täällä vuoden etkä ymmärrä ritarirakkautta? Voi Catherine, sinun täytyy opetella oksitaani tai muuten jäät kaikesta ihanasta paitsi.

Katariina kohotti kulmiaan epäuskoisena.

-Puhdas rakkaus toteutuu vain naidun, ylhäisen naisen ja häntä ihailevan ritarin välillä. Mies rakastaa naista ja nainen häntä, mutta he eivät tietenkään koskaan ylitä kunniallisuuden rajoja,

Elianor selitti pikkusievästi ja nyt Katariina ei voinut olla nauramatta.

-Voi Catherine, sinä olet ilkeä minulle,

Elianor valitti.

-En suinkaan rakas Elianor, mutta minä olen kyllä kuullut hieman toisin. Minulle on kerrottu, että suurten linnojen saleissa on vaikea pitää silmällä kuka kenenkin kanssa livistää minnekin makaamaan. Tällaisissa paikoissa ei tilaisuuksia puutu,

Katariina taputti nauraen nuoren ystävänsä kättä. Elianorin silmät kirkastuivat ja Katariina terästäytyi välittömästi. Hän oli tehnyt virheen.

-Mutta sehän on suurenmoista,

Elianor kuiskasi kiihkoissaan. Miksi minä tunnun olevan ainoa aikuinen kaikkien näiden lasten keskellä, Katariina voihkaisi epätoivoisesti ajatuksissaan.

-Jaa, minä huomaan, että tämä teidän yleinen hulluutenne on viimein saavuttanut sinutkin ja syönyt lopunkin järjen päästäsi,

Katariina sanoi kuivasti. Elianor punastui ja Katariina jatkoi:

-Mieti nyt Elianor. Sinä olet ylhäisen linnanherran vaimo. Sinä et voi naiskennella ympäriinsä kuten halpa-arvoinen piika! Sinä vedät miehesi maineen lokaan, omastasi puhumattakaan.

Katariina puhui kiivaasti ja Elianor painoi päänsä.

-Mutta kun se vain kuulosti niin ihanalta.

Luojan kiitos hän oli saamassa järkeä tämän hysteerisen tytön päähän!

-Elianor, rakas-rakas ystäväni, sinun täytyy ajatella järkevästi. Sinä saat rakastaa sitä miestä kaikesta sielustasi ja sydämestäsi, mutta pidä rakkautesi ylevänä ja puhtaana.

Sen parempaa neuvoa Katariina ei kyennyt antamaan. Olisi turha vaatia Elianoria unohtamaan koko asia. Parhaimpaan tulokseen saattaisi päästä yrittämällä saada toisen ajatukset kiertymään niin, että ne muodostaisivat romanttisen tarinan tämän päässä. Elianor katsoi häneen avuttomana.

-Catherine, sinä et voi ymmärtää, kun et ole koskaan tuntenut miestä. Minä tiedän Ferisin alla maatessani, että se voisi olla jotain muutakin. Kun vain ajattelenkin sen miehen punaisia hiuksia, kapeita huulia ja silmiä, jotka loistavat kuin polttava jää. Hän on niin pitkä ja vahvan näköinen. Minä en voi olla uneksimatta siitä, miten hänen vahvat reitensä tunkeutuvat omieni väliin ja kuinka hänen painonsa laskeutuu minun päälleni. Kuinka hän täyttää minut ja huudan nautinnosta.

-Elianor!

Tyttö läähätti himosta ja hänen silmänsä kiiluivat mustina kuin yö. Katariina kuunteli posket loimottaen. Toinen puki tietämättään sanoiksi hänen omia tunteitaan Jon Viikinkiä kohtaan. Katariina nipisti Elianoria kädestä kovaa.

-Anna anteeksi Catherine,

Elianor voihkaisi ja kääntyi nyyhkyttämään hänen syliinsä. Katariina sulki silmänsä ja laski hitaasti kymmeneen. Sitten hänelle tuli tunne siitä, että joku katseli. Katariina avasi silmänsä ja ne osuivat Jon Viikingin silmiin. Tämän kasvoista näki, että mies oli kuullut koko keskustelun.