Osa 6

                      Katariina heräsi aamulla siihen, että joku avasi vuoteen verhot ja päästi valon sisälle. Häntä vasten oli kiilautunut nuoren tytön vartalo ja tytön takana näkyi ainakin kaksi päätä. Katariina oli nukkunut niin sikeästi, että ei ollut havahtunut mihinkään. Vuoteesta alkoi purkautua väkeä. Ensin poistuivat pienet piiat, jotka olivat nukkuneet jalkopäässä, sen jälkeen kolme nuorta aatelisneitoa, joista yksi oli nukkunut Katariinassa kiinni. Seuraavaksi nousi linnanrouva. Nyt Katariina näki, että Blanchella oli vaaleat hiukset, jotka oli yön ajaksi letitetty yhdelle ainoalle letille, joka ulottui hänen polvitaipeisiinsa. Blanchen vartalo oli melkein kuin nuorella tytöllä. Hän oli varsin jäntevä. Varmaan se, että nainen joutui juoksemaan portaita edes takaisin piti hänen kroppansa kunnossa, Katariina arveli. Hän katseli, kuinka Blanche asettautui puettavaksi. Nainen seisoi kuin nukke jonka päälle muut asettelivat vaatteet ja varusteet. Marie ilmestyi vuoteen vierelle ja viittasi huomaamattomasti Katariinaa tulemaan pois. Katariina keräsi kaiken sisunsa, jotta hän kykeni astumaan muiden eteen ilman rihman kiertämää. Marie nosti esille vaaleanruskean aluspuvun ja Katariina meinasi nyyhkäistä onnesta. Hänen ei enää tarvinnut laittaa sitä ruumiilta ryöstettyä pukua ylleen. Tottelevaisesti Katariina antoi Marien pukea hänet. Ompelija oli tehnyt kaula-aukosta pyöreämmän, mutta se ei ollut kuitenkaan missään nimessä syvä, vaan se myötäili nätisti Katariinan kaulaa. Nyt se ei kuristaisi häntä. Katariina tutkaili pukua kiinnostuneena. Hame oli koottu useista kangaskaitaleista. Ompelija oli saanut pukuun sitä linjakkuutta, jota Katariina oli toivonutkin, eikä se silti nuollut hänen kurvejaan. Hihoja ei ollut istutettu vaan ne alkoivat suorasta kankaanreunasta. Ne olivat yllättävän tiukat ja estivät jonkinverran liikkumista. Ehkä naisten ei oletettukaan tekevän käsillään laajoja kaaria. Blanche katsoi häntä tutkimattomin ilmein. Katariina nyökkäsi epävarmasti, mutta ei kyennyt kätkemään silmiensä loistamista. Blanche naurahti ilahtuneena.

-Päällimekon saatte iltaan mennessä,

Marie kuiskasi Katariinan korvaan.

Heti sen jälkeen ovi aukeni ja sisään astui useampi nainen kantaen aamiaista. Pöydän keskelle asetettiin pieni padallinen puuroa. Laakealle vadille oli aseteltu leipää ja juustoa. Pöytään laskettiin myös pieni ruukku jotakin ainetta ja kaksi kannullista jotakin juotavaa. Katariina odotti, että kaikki muut asettuivat paikoilleen ja istui sitten toiselle penkille. Yksi naisista toi hänelle pienen tuopin, lusikan ja veitsen. Katariina näki muiden tuoneen omansa pöytään, joten nämä kaiketi olivat hänen ikiomat astiansa.

Yksi palvelija alkoi jakaa puuroa kulhoihin ja Katariina odotti kaikessa rauhassa vuoroaan, vaikka hänen vatsansa kouristelikin kärsimättömänä. Hän katsoi, kuinka muut ottivat kiertävältä tarjottimelta palan leipää ja juustoa ja toimi vuorollaan samoin. Pienessä ruukussa oli hunajaa ja sillä maustettiin halutessaan puuroa. Katariina maistoi ensin. Kyllä, tämä puuro tarvitsi ehdottomasti hieman jotain makeutta. Puuro ei ollut erityisen miellyttävää, sillä se oli tehty veteen jauhoista ja haisi hieman omituiselta. Sen sekaan oli onneksi laitettu rouhittua pähkinää, joka teki siitä hiukan miellyttävämmän syödä. Leivän ja juuston Katariina söi vasta puuron jälkeen. Leipä oli rieskamaisen ohut ja vielä lämmin. Katariina vuoli juustostaan viipaleita leivälle ja söi tyytyväisenä, vaikka juustokin maistui hiukan omituiselle. Tässä vaiheessa Katariina huomasi toistavansa itseään. Kaikki oli omituista ja hänen täytyisi yrittää lakata käyttämästä sitä sanaa.

Kannuissa oli simaa, jota naiset joivat ahneesti. Voihan olla, että seuraavan kerran juotavaa saa vasta pitkän ajan päästä, Katariinalla välähti ja hän päätti seurata esimerkkiä. Eivätkö nämä ihmiset koskaan juoneet vettä?

Aamiaisen jälkeen domina Blanche asettui mukavasti tuoliinsa ja palvelija alkoi laittaa hänen tukkaansa. Katariina alkoi tuntea polttavaa tarvetta käydä astialla, joten nyt ei auttanut mikään muu kuin mennä, vaikka huone oli täynnä ihmisiä. Katariina ajatteli jo hetken, että rakko kieltäytyy toimimasta suorituspaineen alla, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Hieman järkytyksestä täristen Katariina ojentautui ja hänelle osoitettiin vati, jossa hän sai pestä kätensä. Täällä siis kuitenkin oli mahdollisuus pestä kätensä. Hienoa. Sen jälkeen Marie viittasi hänet penkille istumaan. Nainen ojensi Katariinalle pienen oksan, veti esiin oman veitsensä ja näytti, kuinka pienen palan kuorta sai näppärästi poistettua. Sitten hän taitavasti hapsutti kuoritun osan ja ojensi sen jälkeen Katariinalle, joka tuijotti Marieta neuvottoman näköisenä ja se sai aatelisneidot tirskahtamaan.

-Hampaat,

Marie sanoi lyhyesti ja alkoi samalla purkaa Katariinan lettejä. Varovasti Katariina kokeili tätä hammasharjaa. No, kai se oli parempi kuin ei mitään.

Kevyesti öljytyt hiukset asettuivat Marien taitavien käsien alla, kun tämä teki niihin useista leteistä kampauksen ja se vei hyvän tovin aikaa. Katariina toivoi, että hän voisi katsoa peilistä miltä tukka näytti.

Tänä aikana Katariina sai hetken aikaa tarkkailla Blanchea tarkemmin. Nyt Katariina saattoi huomata, että nainen ei ollut enää ihan nuori, mutta sen tarkemmin Katariina ei kyennyt arvioimaan. Blanche saattaisi olla mitä tahansa kolmenkymmenen ja neljänkymmenen väliltä. Naisen kasvojen luusto oli kaunis, silmät olivat suuret, ripset pitkät ja vaaleat. Blanchella oli suora, pehmeämuotoinen nenä. Kulmakarvat kaartuivat silmien yläpuolella puolikuun muotoisina ja hennon vaaleanruskeina. Blanchen suu oli hieman liian leveä ja huulet aavistuksen turhan täyteläiset, mutta se ei tehnyt hänestä rumaa. Naisen kaula oli hyvin kapea ja antoi vaikutelman siitä, että se oli myös pitkä, vaikka ei ollutkaan. Vaaleat hiukset olivat kelvollisen paksut eikä niissä näkynyt harmaata. Tosin sillä ei varmaan ollut mitään väliä, sillä naisen päätä peitti kuitenkin huivi, jota juuri parhaillaan sidottiin hiusten päälle. Blanchen iho näytti hyvin pehmeältä ja valkoiselta. Se johtui varmaan siitä, että nainen ei viettänyt varsinaisesti ulkoilmaelämää, Katariina mietti sarkastisesti. Kun Blanchen hiukset olivat visusti suojassa huivin alla, palvelija levitti hänen kasvoilleen ja kaulalleen jotakin tuoksuvaa voidetta. Sitten jostain kannettiin peili ja domina tarkkaili kasvojaan siitä hetkisen. Saattoiko täällä tosiaan olla peili? Domina vilkaisi Katariinaa ja sanoi sitten palvelijoille jotakin. Nämä kantoivat peilin Katariinan eteen. Se ei ollut tietenkään niin loistava kuin ne peilit, joihin Katariina oli tottunut, mutta palveli kyllä tarkoitustaan.

Blanche huokaisi tyytyväisenä ja nousi sitten. Nuorin aatelisneidoista nosti katseensa ja äänensävystä päätellen pyysi jotain. Blanchen kasvoilla häivähti ärtymyksen varjo, mutta nainen peitti sen välittömästi ystävälliseen hymyyn. Katariina kuunteli tarkasti  Blanchen vastauksen ja näki neidon kumartavan kiittäen. Silloin ovi avautui ja sisään asteli raskaana oleva nainen. Neidot ja piiat nousivat niiaamaan, mutta Katariina ei näköjään ollut tarpeeksi nopea, sillä hän ei ollut tästä tavasta tietoinen. Samassa nuoren naisen käsi nousi ja hän löi Katariinaa kasvoihin. Se otti kipeää ja Katariinan sydän alkoi jyskyttää pelosta ja järkytyksestä, sillä kukaan ei ollut koskaan lyönyt häntä. Hammasta purren hän pakotti silmänsä pysymään kuivina ja niiasi nopeasti naisen edessä niin alas kuin pääsi. Nainen sihahti hänelle jotakin mennessään viimein ohi. Katariina ei uskaltanut katsoa Blancheen. Hän saattoi suorastaan tuntea naisen kasvoilla olevan välinpitämättömän ilmeen ja oli parempi olla näkemättä sitä ja odottamatta apua, jota koskaan ei tulisi. Katariina ei tiennyt miksi nuori nainen vihasi häntä kiihkeästi, mutta hän aisti sen naisen olemuksesta.

Nainen istuutui tuoliin ja jälleen piika juoksutti hänelle tyynyjä selän taakse. Sitten huoneeseen astui vanhempi nainen. Neidot viilettivät arkuilleen ja raskaana oleva ärähti heille jotakin. Samassa neidot lopettivat juoksemisen, mutta liikkuivat silti ripeästi. Piiat auttoivat heitä avaamaan arkkunsa ja he kaivoivat jonkinlaiset kankaat esille. Heidän tullessaan pöydän ääreen, Katariina näki että ne olivat jonkinlaisia kirjottuja liinoja. Käsityötunti? Pitkän ajan kuluttua Katariina joutui toteamaan, että ei niinkään tunti kuin kokonainen päivä. Tämä vanhempi nainen antoi hänelle pienehkön palan pellavaista kangasta ja osoitteli elein mitä hän halusi Katariinan tekevän. Sitten hän asettui kiertelemään ja opastamaan heitä kaikkia kirjailun jalossa taidossa, puhuen kieltä jota Katariina ei ymmärtänyt.

Luultavasti tuntien kuluttua Katariinasta tuntui, että hänen sormenpäänsä olivat vereslihalla. Tämän rankan rupeaman aikana hänelle oli selvinnyt, että raskaana olevan dominan nimi oli Galiana ja hän oli Blanchen pojan vaimo. Nuorin aatelisneito oli kymmenen vanha ja hänen nimensä oli Agnes. Keskimmäinen neidoista oli kolmentoista ja nimeltään Isabelle. Vanhin oli neljäntoista ja hänen nimensä oli Elianor.

Agnes niiskutti koko ajan ja hän oli varsin surkea pieni olento. Katariinan kävi neitoa sääliksi. Tämän hiukset olivat vaaleanruskeat, suorastaan harmaat, ja valitettavan ohuet. Hänellä oli kauniit tummanruskeat silmät, mutta muuten neito näytti olevan kuolemaisillaan. Agnes oli luurangonlaiha ja hänen ihonsa oli kelmeä. Hänestä lähti myös epämiellyttävä, tympeä haju. Katariinalla ei ollut aavistustakaan mikä neitoa vaivasi.

Isabellen hiukset ja silmät olivat tummanruskeat ja hänen kulmansa kaartuivat paksuina silmien yllä. Hänellä oli vaalea iho, kyömy nenä ja kapeat, leveät huulet. Hän ei ollut sievä, mutta aikanaan hänestä tulisi kaunis, Katariina mietti.

Elianorin hiukset olivat tummaa kuparia ja hänen silmänsä toivat Katariinalle mieleen leijonan silmät. Ne olivat meripihkan väriset ja niitä ympäröi tuuheat, pitkät ja tummanruskeat ripset. Hänellä oli normaalin paksuiset kulmakarvat ja pitkähkö nenä, joka kaartui aavistuksen. Ylähuuli oli kapea ja pieni, alahuuli oli paksumpi. Elianorilla oli soikion muotoiset kasvot ja korkea otsa. Katariina muisteli, että muotoa jolla Elianorin hiukset nousivat ohimoita kohden jättäen keskelle otsaa kiilan, taidettiin jossain maailman vaiheessa kutsua pirunlipaksi. Sitä hän ei muistanut milloin niin oli ollut. Elianor toi Katariinalle mieleen madonnankuvat.

Galiana näytti yhtä kuolevalta kuin Agnes. Katariina tarkkaili naista hyvin vaivihkaa. Tämä oli riisunut huivin hiuksiltaan ja palvelija kampasi niitä. Galianalla oli kiiltävä, musta tukka ja kasvoissa oli suuret, orvokinsiniset silmät. Hän oli varmaan ollut todellinen kaunotar ennen raskautta, mutta nyt hänen kasvojensa kallonluut erottuivat selkeinä ja iho oli aavistuksen kellertävä. Katariina yritti miettiä, että mistä se oli oire, mutta ei muistanut. Hän oli lukenut kaiken mahdollisen Virpin raskausaikana yhdessä tämän kanssa. Se varmaan tulisi mieleen myöhemmin.

Galiana ärähti palvelijalle jotakin ja tämä alkoi hieroa naisen ohimoita. Vähän ajan päästä Galiana hermostui ja alkoi sättiä naista, joka pidätti selvästi jo kyyneleitään. Katariina tiesi olevansa hullu ja ottavansa mielettömän riskin, mutta hän oli useasti hieronut äitinsä hartioita ja päänahkaa, sillä tällä oli ollut pää jatkuvasti kipeä.

-Armollinen domina, voinko yrittää helpottaa oloanne,

Katariina kysyi ja yritti näyttää nöyrältä, vaikka ei tiennyt täysin miltä nöyrä ihminen näytti. Galianan käänsi kylmän ja ärtyneen katseensa häneen ja oli vaiti hetken.

-Yritä,

nainen sitten sanoi käskevästi. Katariina nousi ripeästi ja käveli Galianan tuolin taakse. Tottunein sormin hän löysi kallosta ne kohdat, joista säryn sai laukeamaan. Galianan koko päänahka oli kireä, mutta Katariinan hieroessa se alkoi pikkuhiljaa löystyä. Galiana rentoutui hetken päästä. Hieroessa Katariina saattoi päästää ajatuksensa vaeltelemaan vapaasti ja ne kävivät läpi näitä täysin uskomattomia tapahtumia. Hänellä oli sellainen olo, että hetken kuluttua hänen päänsä vain kerrassaan repeäisi, sillä eihän tämä kaikki voinut mitenkään olla totta. Yhtäkkiä Katariinan sydän miltei pysähtyi ja hän tunsi sormiensa muuttuvan jääkylmiksi. Raskausmyrkytys! Galianaa ja tämän lasta uhkasi kuolema! Katariina mietti sydän kurkussa jyskien mitä hän uskaltaisi kysyä ja miten, vai uskaltaisiko ollenkaan. Jonkin ajan päästä hän teki päätöksen. Hän ei puhuisi suoraan Galianalle. Täytyisi kysyä joko Marielta tai Blanchelta.

                      Ehkä joskus puolilta päivin oli ruoka, joka käsitti leipää ja juustoa sekä paistettua kalaa. Kala ei ollut erityisen hyvää, mutta Katariina yritti nieleskellä sitä edes jonkin verran. Juotavaksi oli jälleen tarjolla simaa ja Katariinalla alkoi olla jo todella ikävä vettä. Voisikohan hän mitenkään pyytää sitä itselleen? Ruokailun jälkeen Blanche alkoi opettaa neidoille lukemista. Katariina seurasi sivusta mielenkiinnolla, sillä kirjaimet olivat huomattavasti koukeroisempia kuin ne, jotka hän oli oppinut. Hän tutkaili myös kirjaa tarkasti. Se oli melkoisen iso, kannet olivat mitä luultavimmin nahkaa ja sivut näyttivät paksuilta ja kömpelöiltä. Teksti oli kirjoitettu käsin, tietenkin. Joillekin sivuille oli piirretty värikkäitä kuvia ritareista ja neidoista, joten kirja ei ollut varmaankaan uskonnollinen, Katariina pohti huvittuneena. Se oli todennäköisesti myös hyvin kallis. Blanche ei antanut kenenkään muun kääntää kirjan sivuja ja lehteili niitä itsekin varovaisin sormin. Aika kului hitaasti ja Katariina alkoi vaipua horrokseen istualtaan. Hän kuuli jälleen sisällään metsän hyminän ja se rauhoitti häntä ja veti Katariinan toiseen maailmaan, pois näiden outojen tapahtumien ja hajujen keskeltä. Sillä se oli sanottava, että joka puolella haisi enemmän tai vähemmän. Jotkut hajuista olivat ihan miellyttäviä, jotkut tunkkaisia, jotkut kirpeitä ja jotkut kerrassaan kuvottavia, kuten sen astian, johon kaikki tyhjensivät itsensä. Katariina ei oikein tiennyt millä sanalla astiaa kutsuisi. Potta?

Jonkin ajan kuluttua hän havahtui siihen, että Blanche sulki kirjan ja nousi viemään sen omaan arkkuunsa. Sen jälkeen nainen ojentautui kohdisti katseensa Katariinaan.

-Catherine, tulkaa.

Marie seurasi Katariinan perässä kuin varjo. Huoneen ulkopuolella Katariina tunsi äkkiä itsensä tuskallisen alastomaksi, sillä hänellä ei ollut muuta kuin pellavainen hame. Naisten keskellä hän oli saattanut vielä jotenkin tuntea olonsa luontevaksi ilman alushousuja ja rintaliivejä, mutta nyt olo oli erityisen haavoittuva. Käytävillä näkyi aina silloin tällöin miehiä, eikä Katariina ollut varma tuijottivatko he häntä enemmän siksi, että hän oli niin pitkä vai siksi, että hän oli nainen. Tällä kerralla Katariina tiedosti jo, että he olivat kulkemassa kohti ompeluhuonetta. Heidän astuessaan sinne Blanche edellään, huoneessa olevat naiset ponnahtivat ylös ja niiasivat syvään. Blanche ei näyttänyt edes huomaavan heidän elettään. Mittaajanainen käveli heidän luokseen kantaen terrakotan väristä asua. Katariina arveli, että tämä nainen taisi olla muiden johtaja. Olisi niin paljon helpompi jos tietäisi heidän nimensä. Marie ojensi kätensä ja toinen laski mekon niille.

-Kas niin, katsotaanpa miltä se näyttää,

Marie totesi ja alkoi pukea Katariinaa. Villainen kangas hankasi hieman vastaan kun sitä vedettiin toisen mekon ylle, mutta se alkoi välittömästi lämmittää. Linnassa oli hieman koleaa vaikka ulkona paistoi aurinko. Sen lisäksi Katariinalle tuli vähän turvallisempi olo, kun hänellä oli alastomuutensa peittona edes yksi vaate lisää.

Ompelija oli tunnollisesti toteuttanut Katariinan toivomat muutokset. Hihat eivät olleet niin valtavat, vaan ne näyttivät sirommilta kuin muilla naisilla. Toiset taas varmaan ajattelisivat hänen olevan vaatimattomampi ja se sopi vallan mainiosti Katariinalle. Kaula-aukko oli veneenmallinen ja se kaartui Katariinan solisluiden alapuolella. Sen reunaan oli ommeltu kauniisti kankaaseen sointuva koristeltu lista. Muuten puku oli koristelematon.

-Se on kaunis. Kiitos,

Katariina sanoi ystävällisesti hymyillen ompelijalle ja tämä nyökkäsi kohtelias hymy omilla kasvoillaan. Silloin Katariina vasta huomasi, että huoneessa oli myös tuntematon mies. Katariinan ensireaktio oli säikähdys, mutta hetken päästä hän saattoi tarkkailla miestä rauhallisesti. Tämä oli pukeutunut vaatimattomasti johonkin lähes maata viistävään mekkoon, tai siltä se Katariinasta näytti, ja tämän vaatteen päällä miehellä oli essu. Blanche nyökkäsi miehelle, tämä astui heidän luokseen ja polvistui Katariinan eteen. Hänellä meni hetken aikaa käsittää, mitä mies oikein aikoi. Marie nosti Katariinan helmaa ja mies veti mittatikun, jonka avulla hän mittasi Katariinan jalan. Mies mutisi jotain. Varmaan päivittelee jalan kokoa, Katariina ajatteli kuivasti. Mies nousi ja puhui nopeasti ja pitkään dominalle. Blanche nyökkäsi puheen päätyttyä ja kääntyi sitten Katariinan puoleen.

-Hänellä menee muutama päivä kenkien tekemiseen. Siihen asti teidän täytyy käyttää nahkasta tehtyjä tossuja, jotka sidotaan nilkan ympäriltä nahkaisella narulla.

Se kuulosti vähintäänkin epäilyttävältä, mutta ei kai hän voinut loputtomiin kävellä paljain jaloin. Ja miltä ne kengät sitten mahtaisivat näyttää ja tuntua?

Katariinan pohtiessa näitä mies kävi hakemassa nahkaa ja viittilöi naista laskemaan jalkansa sen päälle. Sitten suutari viilsi veitsellä nahan puoliksi ja pudisteli samalla päätään. Katariina alkoi ärtyä siihen, että häntä pidettiin kaikin puolin liian kookkaana. Mies kokosi nahan näppärästi jalan päälle ja nilkan ympäri ja sitaisi siihen narun. Toinen jalka peitettiin samalla tavoin. Nämä “tossut” tulisivat hiostamaan, Katariina ajatteli, mutta piti sitä siltikin parempana kuin kulkemista paljain jaloin. Toivottavasti kengät olisivat edes hieman mukavammat.

-Teidän holhoojanne lähettää teille terveisiä,

Blanche sanoi ja kääntyi hakemaan jotakin. Hän palasi käsissään pehmeä, nahkainen vyö. Se oli ehkä viisi senttiä leveä ja siihen oli kirjottu kuvio. Blanche ojensi vyön Marielle ja tämä kiinnitti sen Katariinan lantiolle. Vyö sidottiin pitkillä, kirjotuilla nauhoilla, jotka oli ommeltu sen päihin kiinni. Jälleen Blanche kantoi jotakin ja Katariina uskalsi tuskin katsoa mikä se oli. Kaikki tämä tuntui ylimitoitetulta. Hän ei kaiketi voinut kuitenkaan kieltäytyä. Blanchen kädessä oli pronssinen päävanne. Se oli kapea ja kuvioitu, eikä siitä roikkunut mitään. Hetken mielijohteesta Katariina polvistui dominan eteen.

-Armollinen rouva, te ja teidän veljenne olette aivan liian ystävällisiä. Kuinka voin koskaan kiittää teitä tarpeeksi,

Katariina sanoi liikutuksesta käheällä äänellä. Hän tunsi, kuinka jokin rouvassa suli ja nainen muuttui pehmeämmäksi.

-Älkää tuottako meille häpeää,

Blanche sanoi lempeästi.

-Yritän oppia nopeasti,

Katariina vastasi, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan miten olla tuottamatta häpeää. Hän ei tiennyt mistään mitään.

Blanche kehotti häntä nousemaan ja sanoi sitten:

-Veljeni lähettää teille myös tämän viitan. Se on hänen vanhempi viittansa ja hiukan kulunut, mutta varmasti lämmin. Täältä saatte nyt mennä Marien kanssa kävelemään linnoituksen muurille ennen ruokailua ja hän voi kertoa siitä, mitä siellä tapahtuu ja miten teidän tulee käyttäytyä.

Katariina niiasi ja tunsi samalla, miten sydän juuttui kurkkuun pelosta. Hänen täytyisi mennä linnan halliin.

                      Tuuli tuiversi Katariinan ja Marien vaatteita heidän seisoessaan katsomassa merta muureilta. Katariinaa hiukan huimasi, vaikka kallio muurin alla ei ollutkaan korkea. Tälle kaikelle tuli korkeutta yhteensä kuitenkin niin paljon, että Katariina ei kyennyt sitä arvioimaan. Linnan pihalta oli kuulunut miesten huutelua, mutta Katariina oli tiukasti varonut katsomasta äänien suuntaan. Hän nautti täysin siemauksin raikkaasta meri-ilmasta ja lämmittävästä auringosta. Viitta oli todentotta liikaa, mutta Katariina ei olisi ottanut sitä mistään hinnasta pois. Se tuntui antavan hänelle suojaa ja siitä erottui Ramonsin miehinen haju, jonka Katariina nyt yhdisti turvallisuuteen.

-Minkä verran te tiedätte tulevasta illallisesta,

Marie kysyi. Katariina kohautti harteitaan.

-En mitään.

Marie siristi hieman silmiään, katsoi tutkivasti ja huokaisi sitten.

-No, yritetään kertoa sitten kaikki. Takan eteen tehdään isännän pöytä. Sen ääreen istuvat kaikkein ylhäisimmät. Linnanherra Feris de Toges istuu keskellä, hänen vaimonsa istuu hänen vasemmalla puolellaan ja domina Blanche vaimon vieressä. Armollisen rouvan kanssa lautasen jakaa hänen veljensä, Ramons de Minerba. Seuraava ritarista on Elianor ja te jaatte lautasen hänen kanssaan. Teidän vasemmalla puolellanne istuvat Isabella ja Agnes. Oletteko ymmärtänyt tähän asti?

-Kyllä.

-Ferisin oikealla puolella istuvat Drogos, Folcaut, Bernard ja Gastos, siinä järjestyksessä. Heidän jälkeensä jää kaksi tyhjää paikkaa. Kun linnaan tulee vieraita, nekin paikat täyttyvät ja istumajärjestys muuttuu, mutta siitä teidän ei tarvitse tänään huolehtia. Poikittain pääpöytään nähden tulee toinen pöytä, jonka ääressä istuvat muut ritarit. Heidän joukossaan on kaksi Ferisin äpäräveljeä: Ugos ja Arsius. Ugos on ainoa, jota teidän täytyy varoa. Tunnistatte hänet helposti muiden joukosta, sillä hän on musta. Hänen äitinsä oli afrikasta tuotu prinsessa ja Ferisin isän konkubiini.

Tämän kaiken ymmärtäminen vaati Katariinalta niin suunnattomia ponnistuksia, että hän alkoi tuntea alkavaa päänsärkyä eikä sana konkubiini ihan heti auennut hänelle. Hän kuitenkin hätkähti äkkiä sisäisesti, sillä niiden ritarien joukossa, jotka hän oli metsässä nähnyt, oli ollut musta mies. Marie kuitenkin jatkoi edelleen, joten Katariina ei ehtinyt pohtia asiaa enempää.

-Naisten ei ole suotavaa syödä paljon. Pöytään katetaan leipää ja juustoa. Sen jälkeen ruoka kannetaan yksi laji kerrallan ja palvelijat tarjoilevat niitä kullekin. Seuratkaa tässä vain sitä ohjetta, että älkää ottako paljon eikä välttämättä kaikkea. Kaikki muut juovat aterialla olutta tai viiniä, paitsi Ramons de Minerba. Hän juo vettä, sillä hän on täydellinen.

-Mikä hän on?

-Täydellinen.

-Mitä se tarkoittaa?

-Hän on kataari, joka on saanut consolamentum-kasteen. Minä voin kertoa kataarien uskonnosta joskus myöhemmin.

-Voinko minäkin saada vettä?

-Oletteko te täydellinen,

Marie kysyi silmät selällään. Katariina alkoi väkisinkin nauraa.

-En. Minä vain en ole tottunut juomaan tällasia määriä olutta ja simaa. Viiniä en ole maistanut koskaan.

Marie pyöritteli ällistyneenä päätään.

-Ette ole maistanut koskaan viiniä? No nyt teidän tietenkin täytyy! Älkää pelätkö. Viini on niin vahvaa, että sitä laimennetaan vedellä aika reippaasti. Sitäpaitsi varsinainen juopottelu alkaa vasta aterian jälkeen kun pöydät on nostettu pois.

-Mihin pöydät nostetaan,

Katariina kysyi kiinnostuneena.

-Ettekö te lapsi hyvä tiedä mitään,

Marie katsoi häneen ihmeissään ja Katariina näytti hiukan nololta.

-No, ei se mitään. Pöydät nostetaan seinän viereen. Tiedättekö miten? Ette? Pöytä kootaan jaloista ja pöytälevystä. Pöytälevy nostetaan seinää vasten ja jalat kannetaan sen vierelle. Kas niin, mitä vielä? Aivan. Pöydässä on vesikulhoja, joissa on kukkia. Niissä teidän on tarkoitus pestä sormenne ennen ateriaa ja sen aikana. Sitten yksi erittäin tärkeä asia: älkää katsoko miehiä suoraan silmiin. Älkää koskaan. Minä olen huomannut, että armollinen neito ei juurikaan tiedä käytöstapoja, joten tämä on tarpeen sanoa. Taivutakaapa kaulanne nöyrästi kaarelle. Kokeilkaa. Ei noin.

Katariina yritti muutaman kerran, mutta ei sanottavammin onnistunut.

-Te ette taida olla kovin nöyrä,

Marie katsoi häneen tietty määrä epätoivoa katseessaan. Katariina virnisti hänelle valjusti.

-Meillä pohjoisessa kasvatetaan ylpeitä ihmisiä,

hän vastasi pahoitellen. Marie huokaisi ja nyökytteli tarmokkaasti.

-Niin, minä olen huomannut. Kuulkaahan lapsukainen, teidän täytyy olla nopea oppimaan ja nöyrä molempien dominoiden edessä. Blanche on kärsivällinen ja antaa paljon anteeksi. Hän on äärettömän hyvä nainen. Galiana on pitkällä raskaana ja ärtynyt. Hänellä on nopea käsi rankaisemaan. Hän on kuitenkin linnanherran vaimo, joten domina Blanche ei tule koskaan nousemaan teidän puolellenne häntä vastaan. Ja vielä yksi tärkeä asia: tämä on ritarihovi ja ritareita sitoo tietty määrä käytössääntöjä. Heidän tulee kohdella ylhäisiä naisia suojellen ja kunnioittaen. He ihailevat naisia ja rakastuvat näihin. Heidän periaatteessa tulisi tietää käytöstavat ja säännöt, mutta siitä huolimatta he tulevat kuitenkin leikkimään teidän kanssanne. Osoitakaa heille heidän paikkansa. Se leikki ei ole vakavaa eikä uhka teidän kunniallenne, jos vain itse teette heille selväksi pelin säännöt. Tämä hovi on siltä osin hyvin kunniallinen. Ritarit kyllä saavat tarpeilleen tyydyttäjiä palvelijoiden joukosta. Ainoa, jota teidän todella täytyy varoa, on Ugos, kuten jo aiemmin totesin. Hän on puoliksi eläin, äidistään syntynyt. Hän voi olla arvaamaton.

Marie puhui miehestä hyvin halveksuvasti. Katariina mietti, että oliko se vain tietämättömyydestä johtuvaa rasismia vai oliko mies todellakin niin vaarallinen kuin Marie väitti. Katariina päätti mieluummin olla ottamatta asiasta selvää, jos mitenkään mahdollista. Sitten hänen mieleensä tuli Galiana.

-Koska dominan lapsi syntyy?

-Siihen ei ole enää kauaa,

Marie vastasi hieman vältellen. Eikö nainen tiennyt kuukausia tai ymmärtänyt ajan kulkua?

-Kuinka kauan,

Katariina tivasi. Marie selvästi hermostui kysymyksestä.

-En ihan täsmälleen tiedä,

nainen kivahti epäystävällisesti.

-Tuota.. Minä olen vähän huolissani dominasta. Hän näyttää kovasti väsyneeltä,

Katariina sanoi varovasti.

-Se on totta. Raskaus on vienyt tavattomasti dominan voimia.

-Hänen ihonsa on keltainen,

Katariina sitten sanoi.

-Niin? Mitä sitten?

-Kuinka paljon olette nähnyt raskaana olevia naisia tai auttanut heitä synnytyksessä,

Katariina kysyi epäröiden. Marie muikisti huuliaan ja mietti hetken.

-Minä olen ollut paikalla domina Blanchen synnyttäessä ja nähnyt toki raskaana olevia palvelijoita ja muita naisia.

Katariina mietti hetken. Marie ei varmaan kertakaikkiaan tiennyt kovin paljon synnytyksestä ja raskaudesta ylipäätään.

-Kuka tulee auttamaan domina Galianaa synnytyksessä,

Katariina sitten tiedusteli.

-Onpa teillä paljon kysymyksiä ja kummallisiakin kaiken lisäksi. Me haemme pian linnaan lapsenpäästäjän läheisestä kylästä,

Marie vastasi.

-Kannattaisi varmaan hakea hänet jo huomenna,

Katariina sanoi jälleen varovasti, sillä domina Galianan raskaus tuntui olevan hivenen arka asia.

-Miksi,

Marie terävöityi.

-Minusta tuntuu, että domina on vaarassa kuolla.

-Synnytyksessä on aina vaara kuolla.

-Minä en tarkoita sitä. En osaa selittää. Sekä domina että lapsi ovat vaarassa. Synnytys täytyy saada pian käyntiin.

Katariina ja Marie katsoivat toisiinsa silmät yhtä vakavina eikä Katariina ollut ollenkaan varma aikoiko toinen kutsua lapsenpäästäjää paikalle.

                      Ruokailu oli pitkälti juuri sellainen, kuin mitä Marie oli sen kuvaillut olevan. Naiset kulkivat domina Blanchen perässä pöytään ja miesten rivistö muuttui levottomaksi heti naisten ilmestyessä saliin. Katariina oli unohtanut kysyä Marielta, sanottiinko tätä tilaa mieluummin saliksi vai halliksi. Pääpöytä oli siinä, missä sen oli sanottukin olevan ja sitä peitti pöytäliina. Kun Katariina katsoi tarkemmin, hän huomasi, että liina ei suinkaan ollut yhtenäinen suuri kappale, vaan koostui useista kankaista. Kaikki hermot äärimmilleen jännittyneinä Katariina seurasi muiden toimia ja matki perässä. Hajut tässä huoneessa olivat niin terävät, että hän ei olisi kyllä saanutkaan juuri ruokaa alas, joten hänen ei pahemmin tarvitsisi teeskennellä vähäruokaista. Katariina ei tiennyt olivatko miehet milloin viimeksi peseytyneet, mutta heistä uhosi voimakas hevosen, hien ja raudan haju. Siksi toisekseen ruuat olivat niin voimakkaasti maustettuja suolauksen lisäksi, että niistä ei oikeastaan tiennyt mitä ne olivat. Katariina oli vakuuttunut, että tämän aterian jälkeen hän oksentaisi migreenin kourissa.

Nuori Elianor, joka jakoi lautasen hänen kanssaan, söi niukasti ja sievästi. Hän tuntui olevan utelias Katariinan suhteen ja näytti keräävän rohkeutta aloittaakseen keskustelun.

-Tekö ette ymmärrä oksitaania,

neito kuiskasi lopulta niin vienolla äänellä, että se oli mennä Katariinalta ohi korvien miesten pitäessä omaa meteliään.

-En,

Katariina vastasi yhtä hiljaa ja vilkaisi Elianoria silmäkulmastaan. Hän näki, kuinka neito peitti näppärästi kädellään tai pikarillaan suun liikkeet, joten kuka tahansa heitä tarkkaileva ei olisi voinut nähdä Elianorin puhuvan.

-Kataloniassa puhutaan vähän oksitaanin kaltaista kieltä,

Elianor valisti Katariinaa. Katalaani! Hän oli siis ollut oikeassa siinä, että kieli oli tutun kuuloinen.

-Oletteko te sieltä kotoisin,

Katariina kysyi ja peitti myöskin pikarilla suunsa. Elianorin suupielissä käväisi hymy.

-En. Minun isälläni on linna Avignonin lähellä.

-Hmm,

Katariina äännähti. Sitten hänelle tuli voimakas tunne siitä, että häntä tuijotettiin. Pitäen Marien ohjeet mielessään, hän hillitsi mielijohteensa kääntyä katsomaan tunteen suuntaan.

-Teitä tuijotetaan,

Elianor kuiskasi.

-Minä tunnen sen. Kuka se on,

Katariina mutisi.

-Se musta mies,

Elianor vastasi ja Katariina melkein vaistomaisesti kohotti katseensa ja sai keskittyä tiukasti ollakseen tekemättä sitä.

-Galiana ei pidä siitä,

Elianor hinkaisi ja tällä kertaa Katariina käänsi päänsä ja katsoi neitoon. Samassa hän siirsi katseensa jälleen lautaseensa.

-Miten te pystytte katselemaan ympärillenne,

Katariina oli pyyhkivinään suutaan liinalla ja kuiskasi sen suojissa.

-Kyllä te opitte. Nopeasti,

Elianor myhäili niin hiljaa, että hänen vieressään istuvat domina Blanche ja ritari Ramons eivät varmastikaan kuulleet sanaakaan koko keskustelusta. Katariina olisi halunnut kysyä, että miksi Elianor arveli Galianan suivaantuvan Ugosin tuijotuksesta, mutta hän ei uskonut itse kykenevänsä puhumaan niin hiljaa etteivät muut sitä kuulisi. Jotenkin Katariinalla oli sellainen tunne, että domina ei ilahtuisi kun hänen miniänsä vedettäisiin tällaiseen keskusteluun. Jos kuitenkin oli niin, että Galiana syystä tai toisesta ei pitäisi Ugosin katseiden suunnasta, se tietäisi Katariinalle tuskallista päivää huomenna. Tämä kaikki yhdessä oli vähällä murtaa hänet kyyneliin, mutta jostain Katariina sai voimaa koota itsensä. Hän ajattelisi huomista vasta huomenna.