Osa 28 - Tammikuu 1996

                      Oli satanut jo monta viikkoa. Taivas oli harmaa eikä aurinkoa ollut näkynyt koko aikana. Linna oli muuttunut kylmän koleaksi, kun kosteus hiipi jokaiseen nurkkaan. Vain sali oli edelleenkin lämmin vaikka sinnekin kosteus toi mukanaan märän villan ja nahan lemun. Jalkoihin piti vetää kahdet villasukat päällekäin. Mekot Katariinalle oli tehty jokin aika sitten uusiksi, sillä hän ei olisi enää mahtunut vanhoihinsa. Tämän hetkiset olivat paksua villaa ja pellavaa ja niiden päälle oli vielä usein laitettava viitta. Katariina paleli silti ja hän arveli sen liittyvän heikentyneeseen ääreisverenkiertoon.

Katariinan vatsa oli tosiaan kasvanut. Jon ihaili sitä joka ilta ja aamu silitetellen ja suudellen. Katariina oli nyreänä huomauttanut tälle, että mies taisi rakastaa enemmän hänen vatsaansa kuin häntä. Silti Katariinan vatsakumpu oli huomattavasti pienempi kuin Elianorin eikä heillä kummallakaan ollut niin valtavaa vatsaa kuin Hallveigilla. Elianorkin ähkyi oman vatsansa kanssa, mutta Katariina saattoi vielä liikkua kohtuullisen ripeästi. Sillä taas taisi olla enemmän tekemistä pituuden kanssa, Katariina tuumi.

Rouvashuone oli siirretty keittiön viereen, sillä se huone pysyi kohtuullisen lämpinänä ja kuivana keittiön leivinuunien ja tulien vuoksi. Sinne leijailivat myös ärsyttävästi kaikki ruuanvalmistuksen tuoksut, jotka laittoivat joko suun vettymään tai vatsan kääntymään ympäri. Hallveig ei tosin ollut enää aikapäiviin syönyt kunnolla. Suuri kohtu painoi hänen vatsalaukkuaan eikä sinne mahtunut juuri mitään.

Nytkin naiset istuivat rouvashuoneen lämmössä ja kolme raskaudentilassa olevaa naista loikoilivat erillisillä tuoleilla ja olivat nostaneet jalkansa pienille palleille. Se oli tarpeen, sillä lattianrajassa veti aina ja Katariina sai välillä tuskallisia suonenvetoja. Juuri nyt naiset keskustelivat ennakoivista supistuksista, joita oli ollut heillä kaikilla.

-Voi kun ne olisivatkin samanlaisia synnytyksen aikana,

Elianor nurisi suu nyrpeästi mutrussa.

-Jotkut pääsevät helpommalla kuin toiset, mutta kivuliasta se silti on,

Hallveig ähkäisi järkevästi.

-Minä en ymmärrä miksi sen täytyy sattua,

nuori domina jatkoi.

-Kohdun täytyy omalla työllään työntää lapsi ulos. Tietysti se sattuu, koska se on kovaa työtä. Jos sinun täytyisi heilutella miehesi isoa lyömämiekkaa, kätesi olisivat hetken päästä kipeät. Samalla tavoin kohtu nyt harjoittelee ja kun aika on, se työskentelee kovasti ja silloin se tekee kipeää,

Katariina selitti. Elianorin katse muuttui tuumivaksi ja huulten kaari löystyi.

-Ehkä minun on helpompi kestää kipu jos ajattelen sitä tuolla tavoin,

nainen totesi. Hallveig ähkäisi ja hänen naamansa muuttui kireämmäksi.

-Domina Blanche, lapsenpäästäjä,

kirahti Katariina välittömästi. Nyt se oli menoa. Sen näki koko Hallveigin olemuksesta, että todellinen ponnistus oli alkamassa eikä enää harjoiteltu. Blanche ajoi Lamberts de Nouvilan nuoren pojan pikavauhtia ulos huoneesta. Katariina hyppäsi jaloilleen ja lyllersi keittiöön mahdollisimman nopeasti kaiken arvokkuuden unohtaen.

-Tarvitaan lämmintä vettä valmiiksi mahdollisimman paljon,

Katariina huusi ovelta. Keittiö pysähtyi hetkeksi ja pyörähti sitten kuumeiseen toimintaan. Kaikki tiesivät heti mistä oli kyse. Katariina kiiruhti sen minkä vatsaltaan kykeni takaisin huoneeseen, jossa Hallveigin päälle jo puettiin yksinkertaista kaapua. Palvelijat tulivat Katariinan perässä ja vierittivät huoneeseen suunnattoman suurta sammiota, jossa synnyttäjän oli tarkoitus kylpeä. Sen jälkeen kylpylästä kannettiin riuskassa tahdissa vettä ja sammio täyttyi. Hallveig yritti pysyä jaloillaan ja roikkui pitäen kiinni sängyn suuresta tolpasta.

-No niin Hallveig. Otetaan tämä vaate pois ja olet hetken lämpimässä vedessä. Se auttaa sinun supistuksiisi,

Katariina sanoi rauhoittavasti. Hallveig irvisti supistuksen kourissa, mutta ei huutanut. Lapsenpäästäjä auttoi muiden naisten kanssa synnyttäjän sammioon ja nainen huokaisi autuaasti istahtaessaan veden syleilyyn.

-Tämä on ihanan lämmintä,

Hallveig sanoi haltioissaan. Katariina avasi sillä välillä nopeasti naisen letit ja alkoi tehdä niistä yhtä isoa palmikkoa. Se olisi helpompi pitää poissa tieltä. Hallveig sai supistuksen altaassa ja huokaili hiljaa. Sen mentyä ohi nainen nojasi takana olevaan Katariinaan.

-Tämä vesi tuntuu todella auttavan,

Hallveig sanoi hämmästyneenä ja selvästi rennompana. Tietenkin se auttoi. Katariina oli lukenut vesisynnytyksistä Virpin kanssa, mutta valitettavasti siinä sairaalassa, jossa Virpi synnytti, siihen ei ollut mahdollisuutta.

-Ole siinä niin kauan kuin hyvältä tuntuu,

Katariina hymisi naisen korvaan.

-Kiitos siitä, että sinä olet siinä,

Hallveig sanoi ja ensimmäisen kerran Katariina näki naisen silmissä kyyneliä. Siinä hetkessä pyyhittiin viimein pois se tuokio, jolloin Hallveig oli muiden naisten kanssa uhannut Katariinan henkeä. Ystävyys oli uudelleen solmittu ja Katariina päästi menneisyydestä irti. Hän oli naisen tukena tämän supistusten alkaessa tihentyä ja voimistua. Heidän takanaan palvelijat olivat jo valmistaneet synnyttäjälle saman vuoteen, jolla Galiana oli lapsensa saanut.

-Rouva, teidän on aika nousta ja asettua vuoteelle,

lapsenpäästäjä sanoi. Hän asettui nostamaan Hallveigia ja auttoi tukemalla toiselta puolelta. Nopeasti Hallveig kuivattiin ja mekko vedettiin pään yli. Se oli hädin tuskin saatu päälle, kun tuli uusi supistus ja Hallveig ärisi vaimeasti sen kourissa.

-Siirretään synnyttäjä vuoteelle. Hän on niin iso ettei jaksa ponnistaa kyykyssä.

Katariina uskoi lapsenpäästäjää, sillä kaikesta huolimatta naisella oli kokemusta vuosien ajalta ja ties kuinka monesta synnytyksestä. Hallveig sai vaivoin käveltyä ne muutamat askeleet, jotka erottivat häntä vuoteesta. Hän kierähti toisen pakaran kautta puoli-istuvaan asentoon tyynyjen varaan. Lapsenpäästäjä tutki tilanteen.

-Lapsi syntyy tuossa tuokiossa. Kaikki valmiiksi.

Samassa tuli uusi supistus ja Hallveigin ähinä muutti hiukan muotoaan. Supistuksen mentyä ohi nainen sanoi:

-Minun täytyy ponnistaa kun seuraava tulee.

-Anna tulla. Tämä on teille tuttua puuhaa ja minä olen valmiina,

lapsenpäästäjä vastasi ja Katariina näki supistuksen alkavan. Hän tarttui Hallveigia kädestä ja pyyhki ponnistuksen loputtua naisen otsaa. Hallveig huohotti kasvot punaisina ja lepäsi hetken tyynyjä vasten.

-Olutta synnyttäjälle,

kuului lapsenpäästäjän käsky ja välittömästi Elianor oli ison vatsansa kanssa paikalla tarjoamassa tuoppia. Hallveig joi vähän ja sitten tuli taas supistus, joka sai hänet huitaisemaan tuopin lattialle. Heti oli palvelija paikalla, nosti tuopin ja alkoi siistiä jälkiä. Huoneen hajut alkoivat muuttua terävämmiksi. Lapsenpäästäjä laittoi äkkiä taipuisan ja punotun suuren kaistaleen Hallveigin takamuksen alle ja hetken päästä Katariina ymmärsi miksi. Synnyttäjän suoli tyhjeni. Nopeasti kaitale vedettiin pois.

-Lapsi tulee,

nainen huusi. Hallveig vinkui hieman kivun kourissa, mutta ei edelleenkään huutanut. Poika oli pieni ja luiskahti ulos vaivattoman oloisesti.

-Pieni on mutta huutaa kimakasti! Tästä voi tulla hyvinkin eläjä,

lapsenpäästäjä totesi tyytyväisenä ja keskittyi puhdistamaan lasta ja leikkaamaan napanuoraa. Hallveig huohotti tyytyväisenä. Sitten tuli uusi supistus. Lapsenpäästäjä katsoi äkkiä terävästi synnyttäjään ja odotti supistuksen ohimenoa. Sen jälkeen hän kokeili nopeasti Hallveigin vatsaa.

-Vielä ei tule jälkeläiset. Siellä on toinen lapsi ja se on väärin päin,

nainen sanoi vakavana.

-Pystyykö sitä kääntämään,

Katariina kysyi. Lapsenpäästäjä näytti epäröivältä. Tuli uusi supistus ja vauvan varpaat ilmestyivät näkyviin.

-Ei ehdi. Lapsi tulee pian ja on syytäkin.

Katariina ei tiennyt miksi lapsen piti syntyä nopeasti ja se huolestutti häntä. Mitään ei ehtinyt kuitenkaan kysellä kun Hallveig jo aloitti uuden ponnistuksen ja lapsi tuli näkyviin vyötäröä myöten. Tässä vaiheessa lapsenpäästäjä otti lapsesta kiinni ja liu’utti sormiaan napanuoraa pitkin.

-Seuraavalla ulos,

hän käski ja Hallveig nyökkäsi terhakasti. Katariina hämmästeli sitä, että hänen ystävänsä vaikutti hyvin vahvalta ja voimakkaalta, vaikka oli jo yhden lapsen työntänyt ulos. Sitten supistus alkoi. Äristen ja sylki hampaiden välistä roiskuen Hallveig punnersi lapsen esille. Napanuora oli kietoutunut pojan kaulan ympärille. Lapsenpäästäjä toimi niin nopeasti, että Katariina ei ehtinyt tajuta mitä nainen teki, kun lapsi oli jo vapaa ja roikkui pää maata kohden. Nainen läpsäytti terävästi poikaa takamuksille ja tämä alkoi väristen vetää henkeään. Sitten tuli viimein toivottu ääni, vaikka heikko. Kyyneleet pusertuivat esiin naisten silmistä ja lapsi luovutettiin eteenpäin siistittäväksi. Lapsenpäästäjä otti ulos roikkuvasta napanuorasta tiukan otteen ja nyökkäsi Hallveigille. Tuli seuraava supistus ja istukka valahti ulos.

-Toinen on vielä tulematta,

lapsenpäästäjä sanoi. Huone haisi voimakkaasti verelle, hielle ja ulosteille. Katariinaa pyörrytti, mutta hän ei poistunut paikaltaan, vaan pyyhki tunnollisesti hikeä Hallveigin kasvoilta. Elianor kiikutti uutta olutta ja synnyttäjä joi kiitollisena. Ensimmäinen poika oli saatu kapaloon ja riuskan näköinen naisihminen kohotti kysyvän katseensa lapsenpäästäjään. Tämä pudisti päätään.

-Mikään ei saa häiritä jälkeisten synnyttämistä. Äiti vielä unohtaa ponnistaa ne ulos.

Katariina oli voipunut ja kauhuissaan. Tämä kaikki hänellä oli kohta edessään. Sitten tuli uusi supistus ja Katariinan oli taas keskityttävä Hallveigiin. Äkkiä lapsenpäästäjä näytti varsin ällistyneeltä, mutta tointui sitten ja komensi:

-Ponnistakaa rouva!

Vähän ajan kuluttua ulos liukui kolmas lapsi, tyttö. Kaikki jähmettyivät hetkeksi. Lapsi oli pieni ja kitisi hiljaa. Lapsenpäästäjä pudisteli päätään ja toimi sitten ripeästi. Hänen katkoessaan napanuoraa Hallveig synnytti vaivattomasti ulos vielä kaksi istukkaa.

-Te säästyitte repeämiseltä. Ehkä siksi, että lapset olivat niin pieniä tai koska ne eivät olleet ensimmäisiänne,

lapsenpäästäjä tuumi ja organisoi sitten Hallveigin puhdistamisen. Hiestä, verestä ja muista eritteistä märkä riepu riisuttiin, Hallveig nostettiin ylös, pestiin pikaisesti kankaalla ja hänelle laitettiin normaalit kuukautisrievut. Sen jälkeen nainen autettiin vuoteeseen ja lapset tuotiin hänen vierelleen. Palvelijat kantoivat synnytysvuoteen pikatahtia patjoineen pois ja toiset tulivat pesemään lattian vedellä, johon oli lisätty yrttejä. Huoneeseen tuli pari palvelijaa lisää, jotka kantoivat mukanaan samanlaisia telineitä kuin kylpylässä. Niissä roikkui pieni pata, siinä oli voimakkaasti tuoksuvaa öljyä ja padan alla paloi kynttilä. Synnyttäjälle kannettiin olutta ja puuroa.

Kun Hallveig oli syönyt ja juonut, hän otti esikoispojan rinnoilleen ja antoi nännin tämän suuhun. Poika otti napakasti kiinni ja se aiheutti helpottuneen naurun.

-Pojalla on oikein miehen otteet,

Hallveig sanoi hehkuen onnesta. Huoneen verenhaju alkoi häipyä tuoksuöljyn hajun alle ja sisään päästettiin Oddi ja Feris.

-Herra, poikasi,

Hallveig sanoi miehelleen ja naisen silmistä loisti niin suuri rakkaus ja onni, että Katariina tunsi kyyneleiden valuvan pitkin poskiaan. Elianor käveli hänen viereensä ja halasi häntä minkä heidän yhteisiltä vatsoiltaan kykeni.

-Tunnustatteko lapsenne herra,

kysyi domina Blanche. Miehen poskia valuivat kyyneleet ja hän nyökkäsi.

-Hallveig, minä haluan nimet näille pojille sinun isäsi ja minun isäni mukaan. Vanhempi olkoon Bjarni, kuten minun isäni oli. Nuorempi olkoon Einarr, kuten sinun isäsi oli. Tyttären nimen sinä saat päättää.

Oddi puhui liikutuksesta käheällä äänellä ja Hallveig nosti kätensä hellästi tämän poskelle.

-Olkoon niin herra. Catherine, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, haluaisin nimetä tyttäreni sinun mukaasi,

Hallveig sanoi ja katsoi Katariinaa. Tämä ei voinut muuta kuin nyökätä.

-Hyvä sitten. Tyttäremme nimi on Katrin,

Hallveig huokaisi tyytyväisenä. Oddi silitti hänen tukkaansa.

-Meidän täytyy saada tänne pian pappi kastamaan lapset. He ovat kaikki niin pieniä,

lapsenpäästäjä sanoi eikä jatkanut lausetta loppuun. Se kuitenkin tuntui kaikuvan huoneen seinissä: “eivät taida jäädä eloon.”

-Imettäjä, riittääkö maitosi,

domina Blanche kysyi vaihtaen puheenaihetta.

-Jos rouva itse imettää myös, en usko että ongelmia tulee, domina,

vastasi isorintainen imettäjä. Hänen nimensä oli Agnes. Katariina huomasi äkkiä, ettei hänellä ollut aavistustakaan lapsenpäästäjän nimestä.

Kun touhu huoneessa viimein hiljeni, lapsenpäästäjä halusi tutkia Elianorin ja Katariinan. Hallveig nukkui vuoteen perällä lasten kanssa.

-Laittakaa tyynyjä dominan selän taakse jotta hänen ei tarvitse olla selällään. Se on hankala asento jos vatsa on noin iso,

nainen käski. Katariina alkoi välittömästi järjestellä tyynyjä Elianoria varten.

-Mikä teidän nimenne on,

hän päätti kysyä naiselta, jota kuitenkin tultaisiin näkemään melko usein lähiaikoina.

-Älkää suotta teititelkö minua. Minä olen Beatrix,

lapsenpäästäjä vastasi ja hymyili pikaisesti.

-Kas niin domina. Katsotaanpa hiukan teidän tilannettanne,

Beatrix sitten jatkoi ja alkoi painella Elianorin vatsaa vaatteiden päältä. Nainen tunnusteli hyvän tovin. Sitten hän istahti vuoteen laidalle ja katsoi Blancheen.

-Lapsi on hyvin iso. Synnytyksestä tulee vaikea.

Beatrix sanoi sen vakavalla äänellä ja Katariina näki Elianorin kalpenevan entisestään.

-Saanko ehdottaa jotakin,

Katariina äkkiä kysyi ja kaikki katseet kääntyivät häneen.

-Hallveigia auttoi kylpy kovasti ja tiedän tapauksia, jossa naiset ovat synnyttäneet veteen. Lapsi on kohdun sisällä vedessä, joten se ei vaaranna lasta millään tavoin,

hän sanoi ja koetti näyttää oikein osaavalta ja varmalta.

-Millä tavoin se auttaisi itse synnytystä,

lapsenpäästäjä kysyi. Hän ei näyttänyt ivalliselta vaan kiinnostuneelta ja se rohkaisi Katariinaa jatkamaan.

-Oletteko koskaan huomanneet, kuinka esimerkiksi jalkapohjan kovettumat pehmenevät kun ne ovat tarpeeksi kauan vedessä?

Naiset nyökkäsivät epävarmasti ja Elianorin kasvoille alkoi viritä toivo.

-Samalla tavoin vesi pehmentää synnyttäjän kudoksia, joten se auttaa isompaakin lasta syntymään parhaassa tapauksessa ilman repeämiä. Joka tapauksessa se auttaa naista. Kun hänen paikkansa ovat pehmeämmät, lapsi pääsee helpommin työntymään ulos,

Katariina selitti. Beatrix alkoi nyökytellä.

-Tuo saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Te olette varsin oivallinen nainen Catherine. Meidän kannattaa joka tapauksessa kokeilla tätä. Puhun nyt suoraan. Te tarvitsette kaiken avun minkä voitte saada,

nainen sanoi katsoen vakavasti Elianoriin.

-Minä luotan Catherineen. Jos hän sanoo, että tietää naisten synnyttäneen veteen ja sen auttaneen, minä uskon siihen.

Elianor näytti hyvin urhealta. Katariinan olisi tehnyt mieli halata naista. Sitten oli hänen vuoronsa asettua tutkittavaksi. Jälleen Beatrix tunnusteli hyvän aikaa.

-Teidän lapsenne vaikuttaa ihan normaalin kokoiselta, vaikka vatsanne onkin niin kovin pieni. Jos kaikki menee hyvin, teidän synnytyksenne tulee sujumaan normaalisti. Olette vahva nainen. Lantionne tosin saisi olla vähän leveämpi,

nainen sanoi ja mutristeli suutaan. Tieto oli kuitenkin lohduttava Katariinalle, vaikka kieltämättä lantion koko huolestutti häntä itseäänkin. Pahimmassa tapauksessa hän kuolisi siihen, että lapsi ei mahtuisikaan ulos. Tosin Elianorin lantio oli vielä kapeampi ja Katariina muisteli, että synnytyslantion leveys ei ollut suoraan verrannollinen tavallisen lantion leveyteen. Sen näkisi kuitenkin vasta sitten kun aika tulisi.

Parin päivän päästä maito nousi Hallveigin rintoihin ja sitä tuli niin runsaasti, että imettäjä oli jäädä työttömäksi saman tien. Katariina auttoi lasten hoitamisessa ja piti Erikin mukanaan. Tämän oli hyvä nähdä jo vähän etukäteen miten pieniä vauvoja hoidettiin ja kuinka paljon ne veivät aikaa. Poika vaikutti suhtautuvan Hallveigin vauvoihin ihastuneesti, mutta silti suurella rauhallisuudella. Erik oli Katariinan kasvatuksen tulos. Paljon rakkautta saatuaan pojan oli sitä helppo myös antaa. Tämä oli niitä asioita joille linnassa oli pudisteltu huokaillen päätä, mutta kukaan ei puuttunut Katariinan menetelmiin.

Bjarni oli vauvoista suurin ja hyvin rauhallinen. Poika söi ja nukkui ja oli tyytyväinen tiukassa kapalossaan. Katariinalla oli eriävä mielipide kapaloinnista, mutta koska hän ei voinut puuttua Hallveigin asioihin, se oli vain pakko hyväksyä. Einarr vaikutti valppaammalta ja Katariina piti pojan silmien ilmeestä. Muutaman päivän ikäisenäkin lapsi pyrki tutkimaan ympäristöään, vaikka ei vielä juuri mitään nähnytkään. Einarr oli myös vaivalloisempi ja kitisi enemmän. Pienestä hennosta varresta lähti yllättävän kimakka ääni pojan hermostuessa. Rinta oli saatava suuhun saman tien kun silmät aukenivat. Hallveig nauroi, että tästä pojasta tulisi aikanaan hyvin äkkipikainen soturi.

Katrin oli erikoinen lapsi. Tytöllä oli suuret, pyöreät silmät ja hän räpytteli niitä kuin pöllö. Hänen kapalointiinsa Katariina puuttui. Hän selitti Hallveigille, että tyttö oli niin pieni ja hauras ettei saisi tiukassa kapalossa vedettyä henkeä. Jos kapalo oli pakko laittaa, siitä tulisi ainakin tehdä löysä. Hallveig kuunteli ja kokeili, ja ainakin toistaiseksi lapsi eli. Katrin oli kuitenkin niin pieni ettei kukaan uskonut tytön elävän ensimmäistä ikävuottaan loppuun.

-Minä haluaisin oikein kovasti, että tyttö jäisi eloon,

Katariina sanoi Hallveigille. Tämä ei ottanut siihen kantaa ja Katariina ymmärsi kyllä miksi. Nainen, jolta oli kuollut viisi lasta, oli onnellinen jos yksikin näistä selviäisi hengissä viiteen ikävuoteen asti. Sen jälkeen lapsen mahdollisuudet selvitä aikuiseksi kasvoivat huomattavasti. Niinpä Hallveig keskittyi Bjarnin hoitoon, imettäjä huolehti Einarrista ja Katariina Katrinista. Sillä tavoin mentiin pari viikkoa, kunnes rutiinit rikkoi Elianorin alkava synnytys.

Katariina heräsi yöllä siihen, että Olvir astui huoneeseen kynttilän kanssa. Katariina nukkui muutenkin varsin kevyesti, sillä pienehköstä vatsasta huolimatta lapsi painoi ja teki hänen olonsa hankalaksi liikkumalla eniten juuri öisin.

-Armollinen rouva,

Olvir kuiskasi ja Katariina kuuli levottoman kahahduksen käytävästä.

-Niin,

Katariina kysyi.

-Dominan synnytys on alkanut ja hän pyytää rouvaa tulemaan,

Olvir sanoi pahoitellen. Jon oli myös herännyt ja murahti kiukkuisesti.

-Eivätkö ne voi antaa sinun nukkua,

mies murahti ja huokaisi sitten sillä tiesi vastauksen sanomattakin. Se oli kuitenkin Katariinan mielestä herttaisesti ajateltu ja hän suukotti miestä siitä hyvästä. Olvir astui ulos huoneesta, jotta Katariina sai pukeutua rauhassa. Se jälkeen mies saattoi hänet rouvashuoneeseen, jonne Elianor oli kävellyt vielä kohtuullisen hyväkuntoisena.

-Sieltähän se rouva tulee. Jokohan me saisimme pian teidänkin synnytyksenne käyntiin,

lapsenpäästäjä Beatrix totesi hilpeänä, mikä oli Katariinasta vähän poikkeuksellinen mieliala kyseiselle naiselle. Ehkä tämä oli parhaimmillaan herätessään kesken unien?

-Hoidetaan yksi synnytys kerrallaan,

Katariina vastasi tyynesti, vaikka sisimmässään häntä äkkiä riipaisi kauhu omasta tulevasta synnytyksestä.

-Millainen sinun olosi on,

Katariina kysäisi Elianorilta. Tämä ähkäisi ja irvisti.

-Ei se vielä niin kauhean pahalta tunnu, mutta hän sanoi minun auenneen jo jonkin verran, joten kyllä synnytys on käynnissä,

nainen vastasi ja sitten hänen koko olemuksensa kiristyi.

-Älä laita vastaan. Hengitä rauhallisesti ja anna kohdun tehdä työnsä. Se käy nopeammin kun rouva rentoutuu,

Beatrix rauhoitteli Elianoria.

-Vettä voisi varmaan alkaa jo kantamaan,

Katariina sanoi ja katsoi kysyvästi lapsenpäästäjään. Tämä nyökkäsi. Domina Blanche asteli rauhallisesti herättämään palvelijoita, sillä tekemistä riitti taas synnytyssängyn kokoamista myöten.

-Ehkä meidän ei kannata purkaa sitä tällä kertaa,

Blanche esitti kainon toiveen, jota Katariina ei ollut kuulevinaankaan. Hän kyllä haluaisi ainakin nukkua ja toipua tästä, jotta jaksaisi paremmin oman synnytyksensä.

Päivä oli puolivälissä, kun Elianor alkoi viimein olla valmis ponnistamaan. Vettä oli vaihdettu moneen otteeseen ja Elianor valitti ihonsa muuttuvan rusinaksi, mutta ei kuitenkaan suostunut nousemaan altaasta muuten kuin tarpeilleen. Vesi oli kuin olikin auttanut lämmöllään Elianorin supistuksiin, jotka olivat repineet naista loppua kohden todella raastavina. Nuori domina oli huutanut äänensä käheäksi vähän aikaa sitten.

Beatrix kurottui kokeilemaan mikä oli synnyttäjän tilanne ja nyökkäsi sitten pontevasti.

-Kyllä, nyt voidaan alkaa ponnistaa. Nouskaa kyykkyyn ja ottakaa altaan laidoista tukea. Tukemaan synnyttäjää,

lapsenpäästäjä käski ja Blanche ja Katariina liikkuivat ennen kuin tämä oli edes päässyt lauseen loppuun. Elianor läähätti kasvot punaisina ja Katariina saattoi erottaa pelon häivähdyksen naisen silmissä. Kohta oli myöhäistä piilottaa totuutta. Katariina esitti pienen rukouksen Jumalalle lapsen ulkonäöstä. Hän tunsi saman tien katumusta, sillä tavallanhan hän oli juuri pyytänyt Jumalaa siunaamaan Elianorin aviorikoksen. Epätoivo ja pelko raatelivat Katariinaa, sillä hän ei voisi tehdä ystävänsä hyväksi mitään, jos lapsi paljastaisi esimerkiksi hiustensa värillä isänsä.

Elianorin alkaessa ponnistaa Feris astui sisään huoneeseen. Katariina vilkaisi nopeasti Blancheen katse verhottuna ja näki tämän katsovan häntä samalla tavoin. He kumpikin tiesivät miksi linnanherra oli tullut. Tällä ei ollut miekkaansa, mutta tikari roikkui vyössä tupessaan. Katariina pelkäsi niin, että voi pahoin. Oksennus nousi kurkkuun ja hän pakotti sen takaisin. Elianorin silmät olivat muuttuneet rauhallisiksi tulevan kuoleman edessä. Nainen ei voisi kohtalolleen enää mitään ja alistui. Se kaikki oli Katariinan mielestä niin järkyttävää, että teki mieli kirkua.

Domina ponnisti vajaat kymmenen kertaa ja lapsi solahti veteen. Beatrix kaappasi sen heti ylös altaasta ja Elianor odotti, että nainen sai katkaistua lapsen napanuoran. Sitten hänet autettiin ylös altaasta ja Elianor kyykistyi synnyttämään jälkeiset altaan ulkopuolelle. Feris oli nytkähtänyt liikkeelle lapsen noustessa näkyviin ja seisoi nyt katselemassa sitä silmät ihmetyksestä selällään. Vasta tässä vaiheessa Katariina uskalsi itse katsoa lasta. Se oli suuri poika, jonka päässä oli tuuhea tumma tukka. Tumma tukka! Katariina melkein nyyhkäisi. Hän auttoi Elianorin ylös, jotta tälle saatettiin sitoa valmiiksi rätit. Beatrixin piti vielä tarkastaa oliko rouva revennyt. Tämä tekikin sen heti kun Elianor oli saatu makuulleen.

-Vain pieni repeämä, joka korjaantuu parissa päivässä. En olisi koskaan uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt,

nainen hämmästeli Katariinalle. Poika oli saatu kapaloitua ja sitä tuotiin Ferisin eteen.

-Herra, tunnustatko lapsen,

mieheltä kysyttiin. Liikuttuneena tämä nyökkäsi. Elianorin silmistä valuivat kyyneleet, samoin Katariinan. Kuin ihmeen kautta nainen oli pelastunut.

-Mikä lapselle annetaan nimeksi,

Elianor kuiskasi. Feris katsoi vaimoaan hellästi ja asteli tämän viereen.

-Hän on Ebratz, minun kuolleen isäni mukaan. Toivottavasti tästä pojasta tulee sellainen mies kuin isästäni olisi pitänyt tulla,

linnanherra sanoi liikuttuneella äänellä.

-Varmasti tulee, sillä hänen isänsä on voimakas mies,

domina Blanche sanoi sivusta. Katariina ei uskaltanut katsoa naiseen, sillä hän pelkäsi purskahtavansa hysteeriseen nauruun. Hän seurasi vain ihmetellen, kuinka poika annettiin imettäjälle ja tämä tarjosi sille rintaa. Ebratz. Elianorin ja Haraldin poika oli saanut Ferisin isän nimen. Se kaikki alkoi olla väsyneelle Katariinalle liikaa.

-Catherine, sinun täytyy mennä nukkumaan. Syöt vain ensin jotain. Minä lähetän sinulle vähän ruokaa huoneeseesi,

Blanche huolehti. Katariina nyökkäsi kiitollisena. Hänen täytyisi levätä, sillä oma synnytys voisi alkaa milloin tahansa.