Osa 23

                      Seuraavana aamuna naiset kokoontuivat jo varhain rouvashuoneeseen. He lähtivät sieltä kylpylään, jonne heitä varten tuotaisiin aamiainen. Katariinaa nauratti, kuinka neidot oikein kihisivät jännitystä ja jopa ressukalta vaikuttava neito Clare oli siinä mukana.

Kylpylään oli koottu pöytä ja sitä peitti puhdas liina. Pöydän päälle oli laitettu erilaisia säilöttyjä hedelmiä, pähkinöitä, täytettyjä piirakoita ja torttuja. Kannuihin oli kaadettu vettä, viiniä ja olutta. Ennen syömistä oli kuitenkin tarkoitus kylvettää morsian.

Marie riisui Katariinan ja ennen kuin hän pääsi altaaseen, hänet laitettiin pyörähtelemään naisten edessä alastomana.

-Hänellä on oikein kaunis iho,

Brunissende totesi kainosti.

-Ettekö te sen parempaa keksi? Naiset, nyt on aika arvostella morsian,

comtessa Petrona kehotti rehevästi nauraen. Katariina alkoi miettiä, että mitähän kaikkea tähän päivään oikein mahtaisikaan kuulua.

-Hänellä on hieman kapea lantio, mutta rinnat ovat oikein kauniit ja pyöreät. Jon Viikinki tulee nauttimaan niistä,

kreivitär kiusoitteli leveästi hymyillen.

-Comtessa Petrona, te unohdatte: on nauttinut jo,

Blanche heitti ja sai Katariinan lehahtamaan kerralla kaulaa myöten punaiseksi. Tämä sai naiset nauramaan oikein heleästi. Katariinan olisi kovasti tehnyt mieli juosta veteen piiloon, mutta Marie piti häntä kädestä ja pisti hänet pyörimään yhä uudestaan. Kahden vanhemman rouvan jatkaessa alkoivat nuoremmatkin vihdoin innostua ja kylpylä kaikui hereää naurua ja siloiteltuja rivouksia. Vihdoin Katariina pääsi altaaseen ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen.

Kylvyn jälkeen Katariina kuivattiin ja hänen ihonsa voideltiin tuoksuvin öljyin. Sen jälkeen hänen ylleen puettiin yksinkertainen kaapu syömisen ja hiusten kuivumisen ajaksi. Katariinalla alkoi ollakin jo melkoinen nälkä.

-Minä taidan mennä tässä välissä neitojen kanssa altaaseen, sillä minun ei oikein tee mieli syödä ihan vielä,

Brunissende de Nouvila totesi. Nuoren naisen poistuessa Katariina näki comtessa Petronan vaihtavan merkitsevän silmäyksen domina Blanchen kanssa. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään ja Katariina tiesi olla kysymättä. Hän päätti keskittyä syömiseen.

-Nyt kannattaa syödä hyvin niin jaksaa sitten myöhemmin,

domina Elianor heitti Katariinalle. Hän alkoi jo tottua tähän leikkiin ja oli pikkuhiljaa lakannut punastelemasta.

-Oikein hyvä domina Elianor. Me teemme teistä vielä kunnon naittajan,

comtessa Petrona kehaisi ja Elianor hehkui mielihyvästä. Katariina tunsi äkkiä säälin kouraisevan rintaansa. Elianor-parka. Tämä oli mitä, seitsemäntoista? Nuoren naisen olisi vielä kuulunut vasta haaveilla pojista ja seurustelusta. Tämän olisi kuulunut saada kunnioittavaa ihailua ilman raiskauksen vaaraa ja opiskella ja kehittyä rauhassa aikuiseksi. Täällä se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Ihmiset eivät eläneet kovin pitkään, joten siihen nähden domina Blanche oli suorastaan vanhus. 1900-luvun kasvattina Katariinan oli sitä lähes mahdoton käsittää.

Kaikkien peseydyttyä oli noustu takaisin naisten tiloihin. Ainoastaan dominat Blanche ja Elianor, comtessa Petrona ja Katariina olivat siirtyneet Elianorin ja Ferisin huoneeseen palvelijat mukanaan. Marie oli saanut Katariinan hiukset lähestulkoon kuiviksi, joten hän riisui kaavun tämän yltä.

-Tässä on teille sininen sukkanauha,

domina Blanche sanoi ja ojensi sitä Katariinalle. Hän tarttui siihen hieman epäröiden.

-Miksi,

Katariina kysyi ja aavisti vastauksen olevan todennäköisesti hyvin epämiellyttävä.

-Ennen vierailla oli tapana repiä morsiamen vaatteista paloja kun tämä saatettiin makuuhuoneeseen. Nykyään kilpaillaan vain tästä nauhasta,

Blanche selitti.

-Tuota.. Mitenkähän ne ihmiset oikein tavoittelevat tätä nauhaa,

Katariina tiedusteli jokainen lihas jännittyneenä. Comtessa nauroi tässä vaiheessa oikein rehevästi. Domina Blanche vilkaisi häntä muka moittivasti ja kääntyi sitten Katariinan puoleen.

-Te ette olleet paikalla kun Elianor ja Feris saatettiin vuoteeseen?

-Saatettiin vuoteeseen? Minun täytyy nyt sanoa että tuo kyseinen ilmaisu saa minut jostain syystä hermostumaan melkoisesti. Mitäköhän se saattaminen oikein mahtaa pitää sisällään,

Katariina vastasi hermot aivan äärimmilleen jännittyneenä.

-Voi katsokaa meidän kainoa morsiantamme,

comtessa Petrona huudahti.

-Eikö hän vain käyttäydykin kuin siveä neito,

domina Blanche totesi naiselle herttaisesti.

-Rakas Catherine. Tietysti täytyy todistaa, ettei morsian tai sulhanen ole viallinen, joten sen vuoksi huone on täynnä ihmisiä kun morsiuspari riisutaan,

Blanche sitten jatkoi samaan äänensävyyn kääntyessään Katariinan puoleen.

-Mitä,

pääsi Katariinalta kauhistuneena. Nyt kaikki naiset nauroivat ja hetkeen Katariina ei ollut varma siitä, oliko domina ollut tosissaan. Sitten se tuli, muisto jostain kauan sitten luetusta kirjasta. Katariinan oli pakko istahtaa typertyneenä ja tämä sai naiset nauramaan entistä makeammin.

-Miten erikoista, että tämä tapa on hänelle niin outo ja vastenmielinen,

comtessa hykerteli pyyhkien silmiään.

-Meidän Catherinemme on hyvin erikoinen ihminen,

Elianor kikatti. Katariina yritti miettiä pakokeinoa tästä tilanteesta.

-Kuulkaahan Catherine, ihmiset kuvittelevat, että te piilottelette jotakin epämuodostumaa, jos te kieltäydytte tästä,

domina Blanche totesi vihdoin vakavoituen.

-Sen lisäksi teidän täytyy saada jokainen naimaton mies itkemään verta heidän nähdessään mitä ilman he jäävät,

comtessa sanoi leikkisästi, mutta hänen olemuksensa kertoi, että tätä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta välttää.

-Voi hyvä Jumala,

Katariina vaikersi suomeksi.

-Kas niin. Laitetaanpa teille nyt tämä nauha ja sitten teidän on aika pukeutua, että ehdimme vielä laittaa teidän hiuksennekin,

Marie sanoi lohduttavalla äänellä. Katariina alistui puettavaksi kuin nukke.

-Puku on todella kaunis ja se saa teidän ihonne hohtamaan aivan kuin sisällänne hehkuisi valo,

comtessa totesi ihaillen. Katariina istui letitettäväksi.

-Marie, tehkääpä Catherinelle vain ihan muutama pieni letti, joiden avulla hänen hiuksensa eivät valu kasvoille. Jätetään ne muuten auki,

domina Blanche äkkiä sanoi. Marie oli hetken paikallaan ja huokaisi sitten.

-Hiuksenne ovat parasta mitä teissä on. Tämän päivän jälkeen niitä ei enää nähdä,

Blanche selitti ja taputti hellästi häntä poskelle.

-Meidänkin täytyy alkaa valmistautua tai emme ehdi mukaan juhlallisuuksiin,

Elianor totesi ja se sai aikaan kuhinan palvelijoiden kesken. Katariina seurasi tätä kaikkea lähes puolihorteessa ja kuunteli naisten keskustelua vain toisella korvalla. Äkkiä hän kuitenkin valpastui.

-Oletteko huomanneet domina Blanche, että täällä teidän linnassanne on kytenyt melkoinen hovirakkauden kipinä,

comtessa Petrona kysyi ääntään alentaen. Katariina tunsi Marien käsien värähtävän ja hänen omat silmänsä hakeutuivat välittömästi Elianoriin ja siirtyivät saman tien syrjään. Hän ehti silti huomata nuoren dominan jäykistyvän ja kalpenevan aavistuksen, mutta pitävän onneksi kasvonsa tyyninä. Domina Blanche hymähti.

-Sitä sattuu kaikenlaista näinä päivinä,

hän totesi kreivittärelle.

-Arvatkaapa mihin minä eilen törmäsin,

sanoi comtessa Petrona ja virnisteli pahanilkisesti. Blanche ei sanonut mitään, kohotti vain kulmiaan.

-Lamberts de Nouvilan nuori vaimo Brunissende oli kovasti juovuksissa eilen illalla. Kävellessäni huoneeseemme minä näin liikettä eräässä käytävässä. Siellä oli tämä meidän pieni kaunottaremme miehensä pojan kanssa. Bernard oli painanut Brunissenden seinää vasten ja naisen helmat olivat ylhäällä vyötäisillä. Sieltä kuului sellainen ähinä ja uikutus, että ei ollut mitenkään epäselvää mitä oli menossa, eikä nuori domina ollut todellakaan vastoin tahtoaan siinä mukana,

kreivitär totesi matalalla äänellä. Sen ei tietenkään pitänyt olla mitenkään yllättävää, sillä Katariinahan oli itsekin törmännyt pariin äärimmäisen epämukavaan hetkeen viime päivinä. Silti hän tunsi lievästi järkyttyvänsä. Niin tai näin, nuori Brunissende oli Bernardin äitipuoli, halusivat he itse sitä tai eivät. Pojan olisi kuulunut pitää näppinsä tästä erossa ja naisen olisi tullut olla edes itse järkevämpi. Sitten Katariina muisti, että Brunissende ei itse asiassa ollut ihan täsmälleen ottaen nainen. Tämä oli vasta kuudentoista. Sen lisäksi näiden hormonien huuruissa täällä olivat seonneet kaikki. Katariina ei voinut olla ihmettelemättä kuinka oli ylipäätään mahdollista, että niin paljon aukeni tilaisuuksia ja miten naiset uskalsivat niitä ylipäätään käyttää. Blanche kuului huokaavan päätään puistellen.

-Sitä minä pelkäsinkin. No, se on Lambertsin ongelma, sitten kun tämä saa sen selville.

Nyt comtessa kääntyi katsomaan Katariinaa.

-Minulle on kerrottu, että olen teille kiitoksen velkaa tyttäreni kunnian säilymisen johdosta,

tämä sanoi. Katariinan silmät lennähtivät kreivittärestä Blancheen.

-Älkää suotta hätääntykö. Miehet on syytä pitää mahdollisimman pitkään tällaisten ulkopuolella, vaikka täytyy myöntää, että olisin kovin mieluusti vetänyt sen idiootin tuomiolle. Nyt minua kuitenkin tyydyttää suunnattomasti kun tiedän hänen saaneen rangaistuksensa. Hänen oma poikansa on tehnyt hänestä aisankannattajan,

comtessa Petrona sanoi ja naurahti kolkosti. Sitten tämä oli hetken vaiti.

-Olen kuullut myös kerrottavan, että kreivimme Sicres de Avignonin nuori vaimo Guinelda on käyttänyt erään tietyn punatukkaisen miehen palveluksia,

nainen jatkoi. Katariinan teki mieli älähtää. Elianorin koko olemus oli muuttunut järkytyksestä jäykäksi ja Katariina näki hänen purevan poskiaan sisältäpäin.

-Minä tavoitin heidät itse teossa,

Katariina sanoi ennen kuin ehti ajatella yhtään pidemmälle. Hän tunsi naisten katseet itsessään, mutta näki vain Elianorin silmät, jotka olivat epätoivosta mustat.

-Oliko se Jon Viikingin jättiläismäinen serkku,

uteli comtessa melkein täristen jännityksestä.

-Ei. Se ei ollut Harald. En nähnyt miehen kasvoja, mutta hän oli pienempi,

Katariina vastasi. Kiitollisuus, joka hänen nuoren ja kuolemanvaarassa olevan ystävänsä silmistä loisti, oli suistaa Katariinan kyyneliin. Hänen oli pakko laskea katseensa. Milloin tämä hulluus oikein päättyisi?

                      Täydellisen ominaisuudessaan Ramons de Minerba siunasi Jon Viikingin ja Katariinan liiton. Se oli ollut lopultakin hyvin koruton hetki. Ei ollenkaan sellainen kuin häät satoja vuosia myöhemmin. He olivat polvistuneet ritarin eteen, tämä oli laskenut kätensä heidän päidensä ylle ja lausunut sanansa ja pyytänyt Jumalaa siunaamaan tämän liiton. Siinä se. Sen jälkeen oli istuttu pöytään.

Ihan ensimmäiseksi oli Katariinan pään päällä murrettu leipä, kuten Elianorin ja Ferisinkin häissä. Katariina tosin oli sitä mieltä, että se olisi ehdottomasti saanut jäädä tekemättä. Hänen täytyisi puhua Marien kanssa ja kysyä tältä josko tämä tietäisi mitään keinoa välttää ei-toivottu raskaus. Jotenkin Katariina epäili sitä.

Leivän murtamisen jälkeen palvelijat alkoivat kantaa ruokia pöytään. Jon söi oikein loistavalla ruokahalulla ja tälle naureskeltiin, mutta Katariina ei oikein tahtonut saada mitään alas. Ruokailu kesti useita tunteja ja koko sen ajan hääparia ja vieraita viihdytettiin erilaisilla esityksillä. Katariinan päässä kuitenkin pyöri painostavasti tietoisuus siitä, että jonkin ajan kuluttua ties kuinka moni näistä miehistä näkisi hänet alasti. Se jotenkin ikäänkuin verotti hänen kykyään nauttia tästä päivästä. Muuten Katariina olisi voinut olla ihan onnellinen, sillä myönnettyään vihdoin itselleen rakastavansa Jon Viikinkiä, hän ei enää halunnut ajatellakaan elämää ilman tätä. Mitä se tarkoittaisi sitten ihan käytännön tulevaisuudessa, sitä Katariina ei vältti miettimästä.

Päivä kului vääjäämättä iltaan ja Katariina tunsi päänsäryn alkavan. Juhlijat juopuivat hyvää vauhtia ja heidän metelinsä pelotti Katariinaa. Mitä pidemmälle aika meni, sitä kireämmäksi hän muuttui.

-Eiköhän meidän ole aika poistua,

Jon Viikinki sanoi itsekin tietyssä määrin juopuneena. Katariinan teki mieli lyödä miestä korville. Olisi tämä voinut edes pysyä selvinpäin. Se kuitenkin tuntui olevan sula mahdottomuus. Ehkä hän saattaisi ajan oloon korjata kyseisen asian. Nyt Katariina ei kuitenkaan sanonut mitään. Heidän nousemisensa penkiltä herätti huumaavan metelin.

-Saattamaan morsiuspari vuoteeseen,

huusi Feris kaiken metelin yllä. Katariina näki että linnanherran itsekin olevan niin horjuvassa tilassa, että tämä hädin tuskin pystyi kävelemään. Ferisin huudon johdosta ihmiset nousivat paikoiltaan ja lähtivät seuraamaan morsiusparia järkyttäviä rivouksia huudellen. Tämä tuntui olevan Jonin mielestä erittäin hilpeää ja sekin oli asia, josta olisi varmaan syytä keskustella, Katariina kirjasi mielessään muistiin. Hän seurasi miestä kuin teuraseläin tämän taluttaessa hänet kohti huonetta, johon heidän oli tarkoitus hetkeksi asettua.

Piehehköön tilaan tunki niin paljon ihmisiä, että Katariina ajatteli tukehtuvansa. Puheet liikkuivat sellaisessa alasarjassa, että hän vain kerta kaikkiaan lakkasi kuuntelemasta niitä. Jon taas tuntui olevan oma itsensä tässäkin tilanteessa ja hymyili kuin hyeena, Katariina ajatteli. Marie, Blanche ja Elianor auttoivat Katariinaa riisuutumisessa. Hän päätti vielä kertaalleen koota kaiken, mitä hänen suomalaisesta sisustaan oli jäljellä. Näiden ihmisten edessä hän ei näyttäisi pelkoaan ja kauhuaan. Miesten huudot kiihtyivät suorastaan infernaalisiksi vaatteiden viimein kadottua ja morsianta pyöräytettiin ympäri heidän edessään. Katariina katsoi ihmisiä halveksuva ilme kasvoillaan ja tunsi käsien hamuavan nauhaa hänen reidestään. Kaikkein järkyttävintä Katariinan mielestä koko tilanteessa kuitenkin oli se, että Jon näytti olevan täysin valmis hääyön koitoksia varten. Katariina katsoi miestä ilmeettömin kasvoin. Heidät saatettiin vuoteeseen ja verho vedettiin eteen. Sen jälkeen ihmisiä kuuluttiin ajavan ulos. Jon nosti kätensä välittömästi Katariinan rinnalle ja tämä huitaisi sen vihaisena pois. Miehen leukaperät jäykistyivät.

-Täällä huoneessa on vielä ihmisiä,

Katariina sanoi kylmällä äänellä. Jon häkeltyi jälleen kerran hänen edessään.

-Ja sinä olet humalassa,

nainen jatkoi. Hänen vihansa edessä mies pieneni ja se helpotti vähän Katariinan oloa. Hän tajusi miehen olevan täysin ymmällään.

-Tietenkin minä olen humalassa,

Jon sanoi melkein epätoivoisella äänellä. Siinä oli jotakin niin hellyyttävää, että Katariinan viha suli sen myötä pois ja hän alkoi nauraa.

-Voi sinua. Minä sanoin sinulle, että minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä juomisesta ja humalasta. Ajan kanssa minä tulen tekemään ne kaikki sinulle selviksi,

Katariina totesi hellästi. Sitten hän kuuli oven sulkeutuvan ja askelten äänen. Huoneen sisällä. Hän katsoi järkyttyneenä Joniin.

-Kuka siellä on,

hän kysyi mieheltä kuiskaten. Tämä vilkaisi verhon raosta.

-Tjórvi,

Jon kuiskasi takaisin.

-Mitä hän siellä tekee? Käske hänet pois,

Katariina älähti. Hän kuuli miehen verhojen takana liikahtavan kuullessaan Katariinan sanat.

-Hän on suojelustehtävässä oleva vahti,

Jon sanoi typertyneenä.

-Mitä,

Katariina huusi järkyttyneenä. Sitten hän madalsi äänensä vihaiseksi kuiskaukseksi:

-Jos sinä tosissasi kuvittelet minun makaavan sinun kanssasi, kun täällä on joku kolmas ihminen, niin minä sanon sinulle tässä ja nyt, Jon Viikinki, sinä olet pahasti erehtynyt. Mikäli aiot saada aviolliset oikeutesi muuten kuin raiskaamalla, sinä käsket sitä miestä lähtemään ulos tästä huoneesta. Nyt.

Jonin silmissä häilähti epäusko.

-Oletko sinä ihan tosissasi,

mies kysyi. Katariina ei vastannut mitään vaan peitti itsensä tiiviisti peitolla ja katsoi sitten miestä niin päättäväisesti kuin ikinä osasi. Jon murahti ja huusi sitten omalla kielellään Tjórville käskyn. Tämä kuului murahtavan vastaukseksi ja asteli ulos huoneesta.

-Minä olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon uudestaan. Sinulla on hyvin erikoisia mielipiteitä. Minua huolestuttaa oikein kovasti mihin kaikkeen minä oikein vielä taivunkaan noiden sinun silmiesi katseen edessä. Minulla on epämääräisesti sellainen tunne, että sinä hallitset minua ja se on luonnotonta. Mies hallitsee naista ja minä opetan sen sinulle,

Jon sanoi harkitun hitaasti.

-Jos sinä aiot nostaa kätesi minua vastaan, niin voit olla varma siitä, että sinuun jää itseenkin muutama jälki,

Katariina sanoi kavahtaen istumaan. Mies vetäisi hänet päälleen ja alkoi hymyillä ilkikurisesti.

-Minä en ole koskaan lyönyt naista enkä ajatellut nytkään aloittaa. Minä murran sinut vielä, mutta siihen on olemassa parempikin keino kuin lyöminen,

Jon murahti ja miehen silmät olivat tummentuneet. Sinä yönä Katariinalle selvisi miten mies ajatteli hänet murtavansa. Hänellä ei ollut oikeastaan tarkemmin ajatellen mitään sitä vastaan, että mies yrittäisi murtamista. Tiiviisti.