Osa 8

                      Pari viikkoa myöhemmin Katariinan elämä linnoituksessa oli asettunut tiettyihin uomiinsa. Hän oli vielä hyvin arka ja pysytteli mielellään rouvashuoneen turvissa kaikki mahdolliset ajat, paitsi milloin kävi Marien kanssa muureilla tuulettumassa. Muut naiset pitivät hänen tarvettaan päästä ulos kerran päivässä hieman erikoisena, mutta he tuntuivat kovin helposti kuittaavan kaiken vähänkin poikkeavan hänen barbaarisuudellaan. Katariina oli myös alkanut hieroa tuttavuutta paitsi Elianorin, myös Isabellan ja Agnesin kanssa. Tosin jälkimmäinen oli niin ujo ja arka, että hänestä ei saanut muuta irti kuin pienen huultenliikkeen, jonka Katariina tulkitsi hymyksi.

Isabella vaikutti neidoista kaikkein rohkeimmalta. Hän oli selvästi vapautunut Galianan kuoleman jäljiltä ja Katariina epäilikin, että edesmennyt domina oli kurittanut neitoa oikein olan takaa. Katariina laski neitojen kanssa leikkiä aina tilaisuuden tullen ja nopeassa tahdissa naisten omaan huoneeseen muodostui vapautunut ilmapiiri. Ensimmäisen viikon jälkeen Isabella alkoi ottaa tiettyjä vapauksia myös huoneen ulkopuolella. Hän antoi itsensä ihastua nuoreen ritariin, joka linnassa parhaillaan oleili. Katariinaa tämä viaton ihastus hymyilytti. Isabella ei nähnyt kyseistä ritaria muulloin kuin aterioilla, joten mistään kovin vakavasta ei todellakaan ollut kyse.

Naisten kesken Isabella puhui nuoresta ritarista harvakseltaan ja silloinkin hyvin varovaisin sanankääntein. Domina Blanchen aikana hän oli asiasta visusti vaiti. Katariina oletti, että ihastuminen saattoi olla kiellettyä nuorelle neidolle, mutta ei kehdannut kysyä sitä heiltä kuten ei Marieltakaan. Jokin siinä kaikessa kuitenkin häiritsi Katariinaa ja täytti hänen mielensä väreilevällä vaaran aavistuksella. Hän ei osannut laittaa sormeaan kyseisen asian päälle ja se jäi kellumaan hänen olemukseensa epämääräisenä ja häiritsevänä.

                      Katariina oli palaamassa aterialta Elianorin kanssa, Isabellan ja Agneksen kävellessä hieman heidän edellään. Elianor vaikutti hyvin kiihtyneeltä ja Katariina kuuli neidon hengittävän lähes vaivalloisesti.

-Isabella vaihtoi silmäyksiä sen ritarin kanssa,

neito sai viimein vinguttua ulos kurkustaan. Ääni oli niin kauhistunut, että Katariina hädin tuskin ymmärsi Elianorin puhetta.

-Mitä sinä tarkoitat,

hän kysyi ihmetellen.

-He vaihtoivat silmäyksiä,

Elianor vinkui uudelleen ja neidon silmät näyttivät lentelevän pitkin käytävän seiniä. Katariina alkoi huolestua toden teolla. Oliko Elianor menettämässä järkensä?

-Minä en taida ymmärtää,

hän sanoi hitaasti päätään pudistellen.

-Se oli äärimmäisen varomatonta,

neito sai puuskahdettua ja Katariina tunsi epämääräisen pelon valtaavan itsensäkin. Hänen teki mieli kysyä Elianorilta, että mitä kummallista siinä oli jos toiset olivat viattomasti luoneet silmänsä yhteen, mutta silloin he olivat jo rouvashuoneen ovella. Katariinaa itse asiassa ärsytti oma pelkonsa, sillä se ei tuntunut vähimmässäkään määrin järjelliseltä.

Hän ehti hädin tuskin astua Marien luokse riisuutumista varten, kun domina Blanche astui ovesta sisään. Katariina ei ehtinyt tajuta muuta kuin vihaisen ilmeen naisen kasvoilla tämän siirtyessä Isabellan eteen. Kun dominan käsi nousi, Katariina suorastaan halvaantui ja aivot kieltäytyivät hyväksymästä näkemäänsä. Ruoskan läjähtäessä ensimmäisen kerran Isabellan selkään ja neidon parkaistessa äärimmäisestä hädästä ja kivusta, Katariina sai viimein halvaantuneet jäsenensä toimimaan. Hän ehti aistia Marien kädet käsivarsillaan, mutta nainen ei saanut hänestä otetta Katariinan syöksyessä ruoskan ja Isabellan väliin. Hän ei kuullut iskun tuloa, mutta tunsi kirvelyn selässään lyönnin osuessa. Katariina kirkaisi tuskasta, mutta ei väistynyt sivuun ja ruoska iski uudestaan häneen. Hän kuuli Isabellan nyyhkyttävän edessään ja piti kivusta huolimatta käsivarret neidon ympärillä. Blanche käytti ruoskaa Katariinan selässä vielä kaksi kertaa ennen kuin Marie sai vedettyä hänet irti Isabellasta. Hän oli kivusta sairas ja oksensi rajusti kuullessaan lyöntien iskeytyvän neitoon. Katariina menetti ajantajunsa eikä tiennyt yhtään kuinka kauan piiskaaminen kesti. Hän havahtui viimein siihen, että ovi kävi hiljaa dominan astuessa huoneesta ulos ja neidot jäivät nyyhkyttämään; Isabella ja Katariinan kivusta, muut järkytyksestä.

Marie riisui Katariinan puvun varovasti. Se ei ollut mennyt rikki, mutta iskut olivat siitä huolimatta jättäneet jäljet hänen selkäänsä.

-Domina ei koskaan lyö niin raskaalla kädellä neitoja kurittaessaan, että näiden selkä menisi piloille. Hän osaa käyttää ruoskaa niin ettei siitä jää pysyviä vaurioita vaikka se sattuukin riittävästi,

Marie selitti matalalla äänellä ja taikoi jostain viileät kääreet juonteiden peitoksi.

-Mikä ihme sai teidät toimimaan sillä tavalla? Älkää koskaan, koskaan astuko dominan tielle,

Marie moitti Katariinaa huolestuneella, mutta tiukalla äänellä. Katariina ei olisi kyennyt vastaamaan vaikka olisi halunnut. Hän oli saanut nyyhkytyksensä kuriin, mutta selkää kirveli niin ettei hän kyennyt muuhun keskittymään.

-Kas niin. Käykäähän vatsallenne makaamaan. Minun täytyy hoitaa vielä neito Isabella,

vanha nainen totesi ja auttoi Katariinan vuoteelle. Hän asetteli vielä hellästi kääreet paremmin ja silitti pikaisesti Katariinan päätä ennen poistumistaan.

                      Seuraavana aamuna Katariina heräsi siihen, että selkää särki. Ensimmäinen ylösnousuyritys päättyi tukahtuneeseen ähkäisyyn ja Katariina keräsi jonkin aikaa sekä voimia että tahtoa, jotta pääsi istumaan asti. Hän mietti kauhuissaan kuinka kipeä Isabellan täytyikään olla kun Katariina itse melkein itkua väänsi neljän iskun jäljiltä. Vuoteen verhot avattiin Katariinan istuessa ja naiset alkoivat purkautua siitä ulos. Isabella tosin jäi vatsalleen makaamaan. Katariina ei uskaltanut sanoa hänelle mitään. Oli parempi odottaa ja katsoa mihin tilanne oikein kehittyisi.

Marie auttoi Katariinan astian ylle, jotta hän sai tyhjentää itsensä yön jäljiltä. Tässä vaiheessa se kävi jo ihan luontevasti, mutta kyllä hän silti olisi kaivannut sitä yksityisyyttä, johon oli alunperin tottunut. Katariina puri hampaansa yhteen ja vältti voihkimasta kun Marie auttoi hänet takaisin seisomaan. Vanha nainen ei sanonut sanaakaan, mutta hänen silmistään Katariina näki myötätuntoa ja kunnioitustakin. Katariina katsoi ilmeettömästi takaisin ja Marie nyökkäsi juuri ja juuri havaittavasti.

Oli paastopäivä ja aamiainen oli sille hyvin tyypillinen; vettä ja leipää. Katariinalla oli vaikeuksia nieleskellä palastaan alas, sillä Isabella kiskottiin sängystä ylös ja neito valitti ja itki palvelijan pukiessa häntä. Kukaan ei kääntänyt silmiään häneen, sillä domina Blanche istui pöydän päässä ja vahti heitä kuin haukka. Katariina tuijotti tuoppiaan ja keskittyi pakottamaan leivän alas kurkusta. Kiitollisena hän joi vetensä ja mietti samalla, että oliko se otettu niistä samoista saaveista, joita oli siroteltu pitkin linnan käytäviä ja pari niistä seisoi hallissa. Täältä oli totta tosiaan löytynyt vettä ihan tavalliseen janoonkin, mutta seurattuaan ihmisten juomatapoja oli Katariina menettänyt enemmän ja vähemmän halunsa koskea tynnyreissä seisovaan veteen.

-Kappeliin,

domina Blanche sanoi yllättäen ja neito Agnes hätkähti niin rajusti, että roiskutti vettä puvulleen. Se sai hänet niin hämilleen, että kuivausyrityksiä seurasi raju yskänpuuska, jota Katariina kuunteli äärimmäisen huolestuneena. Olisi kaiken varmuuden vuoksi ehkä syytä yrittää pysytellä neidosta mahdollisimman kaukana. Katariina huomasi Elianorin silmät, jotka näyttivät luonnottoman kirkkailta ja suurilta. Mitä muuta oli oikein tapahtunut eilen illalla Katariinan nukahdettua? Sitä ei ollut aikaa kysellä, sillä naiset järjestäytyivät jonoon dominan perään. Isabellan oma palvelija lähes kantoi kivusta puolitajutonta neitoa. Katariinan olisi tehnyt kovasti mieli nousta vastustamaan dominaa ja vaatia Isabellalle oikeutta jäädä vuoteeseen, mutta rohkeus valui ulos omien kipujen jäytäessä selkää. Tältä siis tuntui olla hakattu, Katariina mietti järkyttyneenä ja puri jälleen hampaitaan yhteen keskittyessään ottamaan aina uutta kipuaaltoa vastaan, jonka jokainen liike hänen selkäänsä lähetti. Meni vähän paremmin jos jäykisti keskivartalon oikein liikkumattomaksi ja piti kädet tiukasti edessään vyötäröllä. Silloin sattui vain jalkojen liike, joka kiersi väkisinkin alaselkää puolelta toiselle, vaikka Katariina yrittikin olla liikuttamatta lantiotaan. Hän melkein nyyhkäisi helpotuksesta päästessään viimein polvilleen kappelin lattialle ja vältti ajattelemasti sitä hetkeä jolloin sieltä olisi noustava ylös.

Togesin linnoituksen kappeli oli hyvin koruton. Siellä ei ollut yhden ainutta maalausta seinällä vaan ne oli rapattu puhtaan valkoisiksi. Tai ainakin Katariina kuvitteli ne rapatuiksi. Hän arveli että se oli tehty jotenkin kalkin avulla, sillä seinästä jäi jälki vaatteisiin jos sattui kulkemaan liian läheltä ja nirhaisemaan vaikka käsivartensa siihen, kuten Katariinalle oli käynyt. Kappelissa oli ikkuna päätyseinässä ja sen edessä alttari. Ikkuna koostui erivärisistä lasineliöistä ja valo siilautui niiden läpi värjäten valkoiset seinät.

Myös alttari oli erittäin yksinkertainen. Se oli kaide, joka oli peitetty valkoisella kankaalla. Sen kaiteen takana ritari Ramons tai joku muu täydellinen seisoi sunnuntaisin ja saarnasi ja opetti uskontoa. Koska se kaikki tapahtui oksitaaniksi, ei Katariina ymmärtänyt siitä mitään. Nyt sen kyseisen kaiteen eteen asettui domina Blanche. Nainen katseli edessään polvistuvia naisia kasvoillaan ilme, joka kertoi hänen tietävän oman asemansa ja oletti muidenkin tietävän sen.

-Te olette eilen saaneet opetuksen, kipeän opetuksen, kahdesta asiasta,

domina aloitti ja silmäili sekä neitoja että palvelijoita kutakin erikseen. Vai niin, tästä siis oli kyse. Katariina tunsi Isabellan vierellään tärisevän hiukan, varmaan sekä kivusta että pelosta. Neito oli kappeliin päästyään sisukkaasti vaiennut valittamasta.

-Palvelijat ovat palvelijoita ja ylhäiset ylhäisiä. Ylhäiset eivät käyttäydy kuten palvelijat. Minun tehtäväkseni on annettu kasvattaa ja huolehtia neidoista, jotka minulle on uskottu heidän vanhempiensa tai holhoojiensa puolesta. Minä en tule sietämään säädytöntä käytöstä tässä linnassa. Siitä rangaistaan ankaralla kädellä.

Blanche puhui hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että sitä täytyi oikein keskittyä kuuntelemaan. Se teki puheesta vaikuttavamman kuin jos hän olisi huutanut asiansa heidän kasvoilleen. Katariina tunsi värähtelevänsä dominan sanojen voimasta ja niiden takana piilevästä uhasta.

-Minä en myöskään siedä sitä, että minun päätöksiini puututaan ja niitä vastaan yritetään niskoitella. Kunniallinen neito alistuu aina. Ensin hän alistuu vanhempiensa tahdon alle, sitten kasvattajansa. Sen jälkeen kun neito astuu avioliittoon ja hänestä tulee rouva, hän on miehensä ja anoppinsa tahdon alla. Jos nainen on järkevä, hän osaa alistua näiden molempien edessä. Viisas nainen voi oppia hallitsemaan miestään ja saa tämän toimimaan oman tahtonsa mukaan, mutta se ei saa tapahtua suoraan ja käskemällä. Tämä ei kuitenkaan koskaan tule tapahtumaan niin kauan kuin naisen anoppi elää. Opetelkaa siis nöyrtymään.

Katariina kuuli naisten myöntyväisen mutinan ympäriltään ja vältti kurtistamasta kulmiaan. Hänellä itsellään oli hyvin toisenlaiset mielipiteet kyseisistä asioista, mutta toisaalta hän olikin kasvanut vuosisatoja näiden aikojen jälkeen. Ajatus toi tullessaan jälleen kirpaisevan ikävän ja sen alta ryöppysi esille ahdistus asian suuruuden edessä. Hän putosi kaipauksen kaivoon ja aika kului hänen huomaamattaan, dominan sanojen liukuessa ohi Katariina tajunnan. Hän havahtui vasta aistiessaan ympäriltään liikehdintää naisten noustessa hameet kahisten. Marie oli heti siinä vieressä ja auttoi jäykistyneen ja kipeän Katariina ylös jaloilleen. Katsahtaessaan alaspäin hän huomasi Isabellan pyörtyneen. Oliko se tapahtunut vasta vai kauan aikaa sitten, sitä hän ei tiennyt. Marie kuitenkin talutti häntä jo ulos kappelista.

-Neito Isabella autetaan kyllä takaisin,

vanhus kuiskasi. Katariinaa huojensi ajatus, että hänen ei tarvinnut olla vastuussa juuri nyt yhtään mistään. Kaikki hänen ympärillään oli vain yhtä mustaa kuilua ja Katariina halusi vain päästä nukkumaan.